tiistai 3. heinäkuuta 2018

Etappeja elintarvikeyrittäjän polulta - viimeinen osa

Mistä olette ostaneet lavallisen sokeria? Mitä tuonkokoiset pahvilaatikot maksavat? Kuinka usein kylmärahti käy teillä? Nämä ovat kysymyksiä, joita olen esittänyt muutaman viime viikon aikana – toisille yrittäjille.

kuva: Maaseutuverkosto, Lietso Oy.
Selvitettävää on koko ajan ja paljon. Suurin osa asioista on sellaisia, joita ei löydy googlettamalla. Tiedon tarve on niin erikoistunutta ja koskee niin käytännönläheisiä asioita, että yleisesitys aiheesta ei riitä. Selvittelyyn tarvittaisiin esimerkiksi yhteydenottoja useaan palveluntarjoajaan, jotka joutuu valitsemaan hakuammunnalla netistä. Usein vastaukset näihin kysymyksiin saa suoraan toisilta yrittäjiltä. 

Samalla polulla - yhdessä vai erikseen?


Verkostoituminen on tärkeää. Kolmivuotisen yrittäjäurani varrella oma panokseni varsinaisiin verkostoitumistilaisuuksiin on tosin ollut hyvin vähäinen. Yrittäjäyhdistyksiin kuuluminen ja erilaisissa verkostotilaisuuksissa kulkeminen sopii joillekin. Yritystä perustaessa voi tulla paine osallistua kaikkeen mahdolliseen, jotta ei jäisi mistään paitsi ja ulkopuoliseksi.

kuva: Maaseutuverkosto, Jyrki Vesa.
Yrittämisessä pitää kuitenkin löytää oma polkunsa – jollekin riittävät satunnaiset kohtaamiset, toiset lähtevät tutustumaan tositarkoituksella ja toiset tarvitsevat ilmaisen juoman bileet. Pääasia on se, että olet mukana niin, että pystyt antaamaan muille sen, mitä sinulla on annettavaa ja saat takaisin sen, mitä tarvitset selvitäksesi.

Kun näkee tukussa tutun ravintolan omistajan, tulee  helposti jäätyä juttusille. Sitten nähdään alan messuilla. Alkaa tuntua siltä, että on jotain yhteistä. Syntyy asiakkuusuhteita ja ystävyysuhteitakin. Usein tulee myös kilautettua kaverille. Tieto liikkuu, kun jossakin törmätään. Ja se tieto on elintärkeää.

Verkostossa oleminen on vastavuoroista. Aina, kun olen auttanut kanssakulkijaa, olen saanut panokseni moninkertaisena takaisin. Itse olen vastikään vastannut kysymyksiin: kuka on ottanut nuo valokuvat? Mistä ostat kuusenkerkkää? Miten tämä laskutusohjelma otetaan käyttöön? Mennäänkö kahville joku päivä? 

kuva: Maaseutuverkosto, Jyrki Vesa.

Kirjoittanut: Anna-Riikka Lavia, Arctic Ice Cream Factory

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Parastamista Suomessa: Food Business Summit - ensimmäinen osa!

kuva: Food Business Summit
Food Business Summittia vietettiin jälleen perinteisesti keskellä lakeuksia eli Seinäjoella 12. - 13.6. Koko Summitin esitysmateriaalit löydät TÄÄLTÄ. Kannattaa käydä tutustumassa ja inspiroitumassa! Löydät tapahtumasta paljon sisältöjä myös eri somekanavista tunnisteella #FoodBusinessSummit. 

Food Business Summitista tehdään Biotalousuutisiin loppukesästä vielä kattavampi katsaus, mutta tässä jo nyt ensimaistiaisia pureksittavaksi!

Poimintoja päivistä


Kuva: Maaseutuklusterin viestintä
Food Business Summitissa Merja Leino Atrialta nosti esille kysymyksen siitä, miten kuluttajille saadaan parhaita tuotteita kaupaksi kestävyys edellä. Suomessakin täytyy tarkastella tilannetta koko maailman, ei siis pelkästään Suomen näkökulmasta, joten tästäkin syystä kestävyys on tärkeä kriteeri. Kaikkien tehtävä on osallistaa joukot kulkemaan yhdessä samaan suuntaan kohti kestävyyttä. 

Sulapac Oy haastoi ihmisiä kysymällä, ovatko he aidosti valmiita muuttamaan maailmaa omilla valinnoillaan. Jos jatkamme entiseen malliin, vuonna 2050 maailman merissä tulee olemaan enemmän muovijätettä kuin kalaa. Sulapac Oy on kehittänyt erilaisia pakkauksia, joissa on kaikki muovin kätevyydet, mutta ne eivät sisällä kuitenkaan lainkaan muovia. "Sulapac - all the plastic beneftis without the plastic waste problem!" . Sulapacin pakkausmateriaalit maatuvat 21 päivässä ja niitä voi valmistaa myös muovia valmistavissa tehtaissa. Tämä ihmetuote pystyy kilpailemaan muovin kanssa myös hinnassa. Globaaleilla pakkausmarkkinoilla liikkuu 800 biljoonaa euroa, joten potentiaalia kestäville pakkausratkaisuille todella on myös rahallisessa mielessä. Löytyykö sinulta seuraava Sulapacin tyylinen menestystarina takataskustasi? Ei muuta kuin tuumasta toimeen!


kuva: Maaseutuklusterin viestintä. 

ERIAFF-konferenssi


Samassa yhteydessä Food Business Summitin kanssa pidettiin myös ERIAFF-verkoston konferenssi, jonka teemana oli ruoan turvallisuus 2020. Jos haluat tutustua somesatoon ERIAFF:iin liittyen, niin vilkaise #eriaff2018 sekä #foodsafety2020. 

ERIAFF:n konferenssissa esillä olivat muun muassa temaattiset työryhmät, jotka käynnistettiin toden teolla vuonna 2017. Uusia temaattisia työryhmiä käynnistetään aina tarpeen tullen. Toscanan alueen maatalousministeri Marco Remaschin mukaan nyt on aika saavuttaa työryhmissä asetetut tavoitteet yhteistyön kautta. Lue lisää ERIAFF-verkoston toiminnasta täältä: www.eriaff.com. ERIAFF-konferenssin kaikki esitykset Seinäjoella löydät TÄÄLTÄ

ERIAFF-verkosto on avoin kaikille halukkaille, oli kyseessä sitten kunta, alue, yritys, aluekehittäjä tai jokin muu organisaatio. Lappi on mukana ERIAFF:n verkostoista muun muassa agrifood-alustalla. 

kuva: Maaseutuklusterin viestintä

torstai 28. kesäkuuta 2018

Elintarvikelaki muuttuu dramaattisesti - vaikuta nyt!

Lappilaiset elintarvike- ja luonnontuotealan yrittäjät. Kunnat. Alan kehittäjät ja muut vaikuttajat. NYT on oikea aika tulla kuulolle ja vaikuttaa teidän omaan tulevaisuuteenne Lapissa. 

Elintarvikelakiin valmistellaan muutoksia. Lakimuutos on lausuntokierroksella tällä hetkellä, ja uudistuksen on tarkoitus astua voimaan 1.1.2020. Yksi keskeisimmistä muutoksista on kotikeittiöissä tapahtuvan toiminnan valvonnan uudistus. Kotikeittiötoiminta halutaan yhdenmukaistaa muissa elintarvikehuoneistoissa tapahtuvan toiminnan kanssa. Uudistuksessa on tarkoitus myös siirtää vastuuta elintarvikevalvonnan kustannuksista enemmän yrityksille. Valvontaa tullaan jatkossa keskittämään kohteisiin, joissa riskit ovat suurimmat. 

Uudistuksessa Lapin toimijoille huomionarvoista on erityisesti valvontamaksuperiaate, joka on muuttumassa. Kyse on siitä, että valvontamaksuista tulee vuosittaisia ja kiinteitä, eivätkä ne jatkossa perustu enää tarkistuskäynteihin, vaan vuosimaksua tulee maksaa, vaikkei tarkastuksia omalle kohdalle sattuisikaan. Jatkossa kiinteä vuosimaksu pitäisi sisällään mahdollisen valvontakäynnin ja käyntiin liittyvät näytteenotot. Maksuluokat valvontamaksuihin perustuvat puolestaan yrityksen riskiluokitukseen. 

Valvontamaksut voivat moninkertaistua esimerkiksi kotikeittiötoiminnassa tai tilapuotitoiminnassa verrattuna nykyisiin maksuihin. Tällainen uudistus voi olla kova kolaus lappilaisille elintarvike- ja luonnontuotealan pk-yrittäjille. Uudistusten ei tule tapahtua yrittäjien kukkaron kustannuksella. On kyse kustannusten kohtuuttomuudesta. Toki lakiuudistus tuo mukanaan jotain hyvääkin: jatkossa Oiva-tarkistukseen voi pyytää uusinnan pikaisestikin. 

Valtakunnallinen lähiruokaryhmä tulee tekemään yhteisen lausunnon elintarvikelain uudistuksesta erityisesti pienten yritysten näkökulmasta. Haluamme lausuntoa varten kuuluville yritysten oman äänen. Tämän vuoksi lähiruokaryhmä on koonnut kyselylomakkeen, johon toivomme kaikilta Lapin elintarvike- ja luonnontuotealan yrittäjiltä vastauksia. Kyselyn löydät täältä: LINKKI.

Kyselyssä kysytään muun muassa, mitä mieltä olet valvontamaksujen kehittämisestä ehdotetulla tavalla. Voit myös antaa oman ehdotuksesi paremmin toimivasta valvontamaksujärjestelmästä. Tutustu ensin lakiuudistuksen tietopakettiin TÄÄLLÄ (tutustu erityisesti MMM:n tietopakettiin) ja vastaa sitten kyselyyn. Kyseessä on ehdottoman tärkeä asia, johon lappilaisten tulee ottaa kantaa!

Vastatkaa kyselyyn 5.8. mennessä. Kyselyn tulokset kootaan ja niitä käytetään virallisten lausuntojen ohella lakimuutoksen pohjalla.

kuva: Maaseutuklusterin viestintä.


PÄHKINÄNKUORESSA: 
- Elintarvikelaki uudistuu - valvontamaksuperiaate muuttuu 
- Valvontamaksuista tulisi jatkossa vuosittaisia ja kiinteitä, vaikka tarkastusta ei sattuisikaan omalle kohdalle 
- Valvontamaksut voivat jopa moninkertaistua pienten yrittäjien kuten tilapuotien kohdalla 
- Tutustu lakiuudistuksen tietopakettiin TÄÄLLÄ.  
- lue lisää valvontamaksujen vuosimaksuista TÄÄLLÄ (diat 20 & 21)
- kysely yrittäjien täytettäväksi TÄÄLLÄ. 
- Luonnos ja lausuntopyyntö liitedokumentteineen TÄÄLLÄ
 

Tämä asia ei saa mennä ohitse, sillä kyseessä on todella tärkeistä asioista. On kyse Lapin elintarvike- ja luonnontuotealan tulevaisuudesta.

Levitä siis sanaa ja #vaikuta!

#tehemäpois
#tehemäyhessä
#RakkauestaLappiin

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Porotalouden vaikutukset aluetalouteen tutkimuslasin alla


Tänä keväänä pyörähti Lapissa käyntiin porotalouden aluetaloudellisia vaikutuksia tutkiva Porota-hanke. Tarkastelun alla hankkeessa on koko poroketju kolmessa pilottikunnassa: Rovaniemellä, Inarissa ja Posiolla.
- Toistaiseksi porotalouden aluetaloudellista merkitystä ei tarkkaan tiedetä, vaikka on toki tunnistettu, että se on tyypillinen ja tärkeä elinkeino pohjoisessa, kertoo hankkeen projektipäällikkö Marja Knuuttila Luonnonvarakeskuksesta.
- Kun tieto tästä merkityksestä saadaan, voidaan sitä käyttää kätevästi hyödyksi esimerkiksi porotalouden markkinoinnissa ja viestinnässä. Tieto on aina hyvä motivaattori, hän jatkaa.

kuva: Marja Anttonen.

Erilaisia tutkimuksia on porotaloudesta tehty toki jo aiemminkin. Luonnonvarakeskuksen kannattavuuskirjanpito tuottaa esimerkiksi kannattavuustietoa, mutta nämä tiedot perustuvat yksittäisiin porotiloihin, eivätkä ne anna kuvaa elinkeinon vaikutuksesta alueellisesti. Kysyntää Porotan kaltaiselle hankkeelle ja sen tuottamalle tiedolle siis on.
- Olemme saaneet rohkaisevaa palautetta hankkeen tarpeellisuudesta esimerkiksi viime vuoden Poro- ja kalapäivillä.

Viestiä eteenpäin!



Koska hankkeessa kerätään tietoa laajalta kohderyhmältä, myös viestinnän pitää olla laajaa ja hyvin suunniteltua. Hankkeesta tiedotetaan elinkeinon harjoittajille koko poroketjussa. Ensisijaiset tavoitteet varsinaisista tuloksista viestittäessä on edistää porotaloutta sekä nostaa esille sen todellista merkitystä aluetaloudelle.
- Uskon, että teema kiinnostaa laajastikin eri toimijoita, kuten kuntia, päätöksentekijöitä, maankäytön suunnittelijoita ja lainsäädännöstä vastaavia, pohtii Knuuttila.

kuva: Marja Anttonen.

Tärkeä kumppani Lukelle hankkeessa on Paliskuntain yhdistys. Lapin kunnat ovat myös hankkeelle tärkeitä sidosryhmiä, vaikka ne eivät hanketta virallisesti toteutakaan. Hankkeessa toteutetaan myös oppimatka, jonka aikana tutustutaan Sallan porotiloihin. Matkalle osallistuu tutkijoiden lisäksi osa hankkeen ohjausryhmästä.
- Tarkoitus on saada meille ei-poronhoitoalueelta tuleville kattava katsaus koko poroketjuun: alkutuotannosta jalostukseen ja palvelutuotteisiin kuten matkailupalveluihin. Tämä oppimatka auttaa myös hankkeen tutkimushaastatteluiden suunnittelemisessa - eli matkalla on tärkeä rooli tutkimuksen tekemisessä!

Porotalouden tulevaisuuden suurimman potentiaalin Knuuttila näkee ehkä matkailupalveluissa.
- Uskon, että myös lihan tuotteistamisessa voi olla vielä uusia mahdollisuuksia. Kokemukseni mukaan harva raaka-aine on niin loppuun käytetty, etteikö jotain uutta keksittäisi!

Uusia porotalouskeksintöjä ja aluetaloudellisiin vaikutuksiin liittyviä laskemia odottaessa kannattaa ottaa seurantaa Porota-hankkeen kotisivut: https://www.luke.fi/projektit/porota/.

kuva: Anne Ollila. 

Lisätietoa hankkeesta antaa:
Marja Knuuttila, marja.knuuttila@luke.fi, 029 532 6254

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Etappeja elintarvikeyrittäjän polulta - osa 3.

Elintarvikealan yrityksen perustaminen ei onnistu yhden pysähdyksen taktiikalla. Kun katsoo kolmea vuotta taaksepäin, huomaa, että yrittäjän alkutaipaleella on käyty läpi monta virastoa. Luukulta luukulle kulkeminen ei kuitenkaan lannistanut, ei ainakaan minua. Tiskin toisella puolella näet istui laidasta lukien henkilöitä, jotka olivat minun puolellani. 

Elintarvikeyrittäjän polku voi näyttää tältä. Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana!
Kuva: Lapin liitto, Tea Nevanperä.

Tutkinto taskussa - mitäs seuraavaksi? 


Ensin suoritin elintarvikealan tutkinnon. Jo opintojen aikana pääsin laskelmineni ensimmäiseen yritysneuvojan käsittelyyn. Lisää laskettiin valmistumisen jälkeen. Yritys-Suomi-palveluun laatimani liiketoimintasuunnitelma helpotti asioimista monien tahojen kanssa.

Starttirahan hakeminen TE-toimistosta oli oma operaationsa. Se piti tehdä ennen yritystoiminnan aloittamista. Samoin patentti- ja rekisterihallinnosta piti saada y-tunnus, verottajalta verotili ja pankissa avata pankkitili. Finnveralta jumppasin silloisen pienyrityslainan, jonka turvin pääsin hankkimaan ensimmäisiä koneita.

Myös terveysviranomaisen huomaan piti heittäytyä hyvissä ajoin. Suomessa ei saa valmistaa elintarvikkeita myyntiin ilman, että se tapahtuu jonkinasteisessa elintarvikehuoneistossa. 

Aika monta luukkua oli siis koluttu ennen kuin pääsi varsinaisesti käärimään hihoja. Onneksi monta asiaa saattoi hoitaa myös netissä.

Yllättävän helppoa etenemistä kohti yrittäjyyttä


Asiointi eri yrityspalvelujen kanssa oli yllättävän helppoa, kun vain tarttui rivakasti toimeen. Jos sinulla on potentiaalinen yritysidea ja osaat esittään sen hyvin, ovet kyllä avautuvat ja keinot löytyvät. Osakeyhtiön pistin pystyyn kotisohvalta käsin, miehen lupautuessa hallituksen varajäseneksi.

kuva: Lapin materiaalipankki | Visit Rovaniemi


Puhelimessa kuuntelin hämmentyneenä rahoituslaitoksen edustajaa, joka totesi: “Tervetuloa huomisaamuna allekirjoittamaan lainapaperit. Rahat ovat tililänne seuraavana päivänä”. Miten hän on noin luottavainen? Eikö hän todellakaan kysy, että olenko ihan tosissani? Näinkö helppoa tämä on?

Tukipalvelujen edustajien suhtautuminen yrityshaaveisiin on Suomessa mukavan rohkaisevaa. Kenties se on “Suomi nousuun yrittämällä” -hengen mukaista. Se on tarpeellistakin. Yritystä perustaessa mielessä myllertävät monenlaiset tunteet innosta epätoivoon ja etenkin epäuskoon. Negatiivinen yritysneuvoja voi herkällä hetkellä saattaa koko suunnitelman täysin pois raiteiltaan.

Toki realismi on ihan yhtä tärkeää kuin rohkaiseminenkin. Yritysidean, jossa ei ole kannattavuuden mahdollisuuksia, on paras tulla ammutuksi alas mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, varsinkin yrittäjän itsensä takia.

Ei vain yrittämistä, vaan myös kehittämistä


Kun elintarvikealan yritys on pystyssä, alkaa sen kehittäminen. Sellaista tilaa, että vain ollaan ja yritetään, ei oikeastaan ole. Tulee paine laajentaa, kehittää uusia tuotteita ja palveluita, etsiä uusia markkinoita, hankkia tai ainakin korjata laitteita. Ja kassaan tuleva raha käytetään useinkin juuri näihin asioihin.

Yritystoimintaa kehittäessäsi tapaat todennäköisesti samat tyypit kuin yritystä perustaessasi, eikä se ole yhtään huono asia. Terveystarkastaja on henkilö, jonka kanssa kannattaa pyrkiä sellaisiin väleihin, että kehtaa soitella vähän pienemmistäkin asioista, eikä vasta sitten, kun suupielet ovat jo alaspäin. Sopivasta yritysneuvojasta voi saada pitempiaikaisenkin sparraajaan.

Arctic Ice Cream Factoryn paikallista jäätelöä tarjolla Tiedekeskus Pilkkeessä.
kuva: Arktinen biotalous
Lisäksi tarvitaan lisää rahoitusta.  Rahoittajan edustaja saattaa, uskokaa tai älkää, olla jopa ilahtunut siitä, että yritystoimintasi on kasvussa ja tulet anomaan lisää rahaa. Se kertoo siitä, että mennään eteenpäin. 

Aina kaikki ei suju niin kuin olisi toivonut, ja byrokratia saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Ennen kuin hukuttautuu lomakkeisiin, kannattaa kuitenkin muistaa, että tukipalvelut – sekä neuvonta että valvonta – ovat olemassa edistääkseen liiketoimintaa elintarvikealalla. Niihin voi suhtautua joko taakkana tai sitten ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Kirjoittanut: Anna-Riikka Lavia, Arctic Ice Cream Factory

torstai 21. kesäkuuta 2018

Lapin ammattikorkeakoulu panostaa kiertotalouteen

Mitä on kiertotalous? 


kuva: Jori Jaako

Kiertotaloudessa uusiutuvien resurssien käyttö on kestävää, ja uusiutumattomat raaka-aineet säilytetään talouden kierrossa mahdollisimman pitkään perinteisen ota-valmista-hävitä-toimintamallin sijaan. Materiaali- ja energiaresurssien tehokas käyttö tuo yrityksille kilpailuetuja arvoverkostoissa, jotka muodostuvat resurssien hankinnasta, tuotannosta, uudelleenkäytöstä, kierrätyksestä ja näihin liittyvästä logistiikasta. Kiertotalouteen kuuluu myös erilaisten palveluiden tuottaminen tavaroiden valmistamisen sijaan. Muutos kiertotalouteen edellyttää yhteistyötä yli sektori- ja toimialarajojen. Erilaisista rajapinnoista löytyvät usein mahdollisuudet uusiin toimintatapoihin, liiketoimintamahdollisuuksiin, digitalisaation hyödyntämiseen ja materiaalien kierron pidentämiseen. 

Esimerkiksi metsä- ja puutuoteteollisuudessa muodostuu runsaasti sivuvirtoja, joiden hyödyntäminen ekologisina raaka-aineina on kiertotaloutta parhaimmillaan. Uusissa biojalostamoissa voidaan perinteisten jakeiden lisäksi erottaa prosessien sivuvirroista uudenlaisia raaka-aineita, mikä mahdollistaa uutta liiketoimintaa paitsi teollisuudelle itselleen myös jakeita hyödyntäville pk-yrityksille. 

Yhteistyöstä voimaa


Kuva: Jori Jaako.
Lapin ammattikorkeakoulun luonnonvara-alalla biotalous on ollut osa opintoja jo vuosikausia. Vuodesta 2017 käynnistyi systemaattinen kehitystyö myös muilla aloilla ja kiertotalousosaamisen lisääminen luonnovara-alalla. Lapin ammattikorkeakoulu toteuttaa bio- ja kiertotaloustoimintaa yhteistyössä erityisesti Kemin Digipolis Oy:n kanssa, jolla on vahva osaaminen teollisten yrityssymbioosien kehittämisessä. Toiminnan ytimessä on viime vuonna perustettu yhteinen kiertotalouskeskus, jossa Digipolis erikoistuu yritysyhteistyön toteuttamiseen ja Lapin AMK keskittyy koulutus- ja TKI-toiminnan kehitystyöhön sekä yritysyhteistyön yhdistämiseen molempiin toimintoihin. 

Hankkeet mahdollistavat osaamisen kehittämisen 


Kuva: Jori Jaako
Lapin ammattikorkeakoulussa on meneillään useita koulutuksen kehittämishankkeita, joiden kautta kehitetään opiskelijoiden ja henkilökunnan kiertotalousosaamista. Sitran rahoittamassa Kiertotalousopintojen kehittäminen -hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan luonnonvara-alan ja rakennustekniikan opintoihin 10 opintopisteen kiertotalousopinnot. Tavoitteena on saavuttaa ymmärrystä kiertotalousasioista yleisellä tasolla ja toiseksi soveltaa opittua oman alan yritysprojektissa. Rakennerahaston rahoittamassa Kiertokoulu-hankkeessa kiertotalousosaamista tuodaan kaikkien insinööriopintoihin. 

Ammattikorkeakoulujen sisäisten hankkeiden lisäksi meneillään on useita yhteishankkeita muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittama bio- ja kiertotalouden muuntokoulutus kouluttaa insinööreistä biotalouden osaajia. OKM rahoittaa lisäksi biotalouden erikoistumiskoulutuksen kehittämistä, jonka tarkoituksena on kouluttaa biotalouden ammattilaisia kasvavan biotalousalan tarpeisiin. OKM rahoittaa myös 19 ammattikorkeakoulun yhteistä Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hanketta, jolla kehitetään kiertotalouden opintosisältöjä, oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä.

Kirjoittaja
Anne-Mari Väisänen, Lapin ammattikorkeakoulu

Porosta parasta - kaikki käyttöön!

Ennen poro hyödynnettiin perinteisesti kokonaisuudessaan, mutta nykymuotoisen kaupallisen porotalouden myötä jotkin osat jäävät jätteeksi. Kiertotalous ja elinkeinon tuottavuuspaineet ovat nyt haastaneet alan yritykset etsimään uusia ansaintamalleja ja kumppanuuksia. Miten sinun yrityksesi hyödyntäisi arvokkaan poron eri osat parhaiten?

kuva: Lapin materiaalipankki | Antti Pietikäinen

Lapissa kiertotalous on ollut osa elämää jo ennen termin keksimistä: harvaan asutussa, pitkien välimatkojen maakunnassa porosta käytettiin omassa taloudessa lähes kaikki vielä pari sukupolvea sitten. Nyt liikenneyhteydet ovat parantuneet ja valikoivaan kulutukseen ohjaava kulutusyhteiskunta on saapunut myös Lappiin. Osa porosta on jäänyt hyödyntämättä, jolloin myös osa tuotantopanoksesta on hukattu.

Lapin porotalous on kuitenkin siirtymässä uusiin toimintatapoihin ja ansaintamalleihin, joiden myötä hukkaa ja jätettä (sivuvirtoja) hyödynnetään yhä enemmän raaka-aineena. Perinteinen elinkeino on osa globaalia ylikulutuksen vastaista trendiä.

Sivuvirtojen hyödyntämisen haasteena paikallinen ja ajallinen hajanaisuus


kuva: Lapin materiaalipankki | Terhi Tuovinen.
Lapissa on Sitran alueellisten kestävien ruokajärjestelmien rahoitusohjelmasta rahoitetussa Biojätteestä raaka-aineeksi – kala- ja porotalous osaksi kiertotaloutta -hankkeessa selvitetty syksystä 2017 alkaen kaupallisen kalastuksen ja porotalouden sivuvirtoja ja biojätteen määrää. Hankkeessa selvitetään muun muassa porotalouden sivuvirtojen määrää ja alueellista jakaumaa, sivuvirtojen tämänhetkistä käyttöä, vaihtoehtoisia uusia hyödyntämismahdollisuuksia, kiertotalouden alueellisia haasteita ja mahdollisuuksia hyödyntää biojätettä osana teollista kiertotaloutta. Nuorissa on tulevaisuus – opintojensa loppuvaiheessa olevat Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijat osallistuvat hankkeen haastatteluihin ja hankkeen tulokset viedään agrologikoulutukseen heti tuoreeltaan.


"Lapin olosuhteissa kiertotalouden ja jätehuollon haasteena ovat aina olleet harva asutus, pitkät matkat ja sivuvirtojen hajanaisuus."

Porotalouden osalta sivuvirtojen hyödyntämisen tekee haasteelliseksi myös sivuvirtojen voimakas ajallinen vaihtelu: sesonkia on loka-joulukuu, jolloin pääosa vuosittaisesta 80 000 - 100 000 teurasporosta teurastetaan. Sivuvirrat keskittyvät nykyisin kuitenkin poroteurastamoihin, mikä helpottaa niiden hyödyntämistä

Poron osalta sivuvirtojen kokonaismääräksi arvioidaan 2 000 tonnia, joka jakaantuu laadullisesti ruuansulatuselimistöön (vajaa puolet sivuvirrasta), elinpaketteihin (15 %), päihin ja koparoihin (15 %), vereen (10 %) ja taljoihin (10 %). Mikäli poro leikataan luuttomaksi, syntyy tästä vielä merkittävä määrä luusivuvirtaa (noin 30 prosenttia teurasruhon painosta).

Miten poroa jo hyödynnetään?


Poron osalta pitkäkestoinen jalostuksen kehittäminen näkyy myös teurastuksen sivuvirtojen hyödyntämisessä. Päät, koparat ja sisäelimet menevät pääosin jatkojalostukseen rehu- ja lannoiteteollisuuden raaka-aineeksi. Sisäelimistä noin kolmasosa (kielet, sydämet ja vasojen maksat) hyödynnetään elintarvikkeena. Nyt alalla mietitään myös pestyjen suolien hyötykäyttöä.


"Verestä vain noin kolmasosa hyödynnetään joko rehujen ja lannoitteiden raaka-aineena tai elintarvikkeena."


Veren erottelu elintarvikekäyttöön vaatii oman verentalteenottojärjestelmän, joka on taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön vain isommissa yksiköissä. Poron veren käyttöön on kuitenkin kasvavaa kiinnostusta ravintolasektorilla.

Kuva: Lapin materiaalipankki. 
Meneillään oleva Parasta poroa -hanke sisältää myös sivutuote osion, jossa on erityisesti kartoitettu sivutuotteiden jalostusta lemmikkieläinten ravinnoksi. Isommista toimijoista muun muassa Kylmänen Food Oy tarjoaa porosta tehtyjä lemmikkieläinruokia.

Taljat on saatu pääsääntöisesti myytyä niiden jatkojalostajille – poron nahan suosio on tasaisesti lisääntynyt myös muotitaloissa. Nahkoja jalostaa muun muassa rovaniemeläinen Lapin Nahka Oy. Nahkojen ohella myös mm. sarvia ja sorkkia hyödynnetään esimerkiksi matkamuistotuotannossa. Pitkälti poroon perustuvaa perinteisen saamelaiskäsityön opetusta annetaan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. BBS – Bioactive Bone Substitutes -yhtiö on Oulussa kehittänyt poronluuhun perustuvan luunmurtumien parantumista edistävän lääkkeen. Kyseessä on ensimmäinen poroa hyödyntävä lääke ja tärkeä pororaaka-aineen uusi aluevaltaus.

Mitä tapahtuu hyödyntämättömälle porojätteelle?


kuva: Lapin materiaalipankki | Terhi Tuovinen.
Poron teurastuksessa ja leikkaamisessa syntyneet sivutuotteet voidaan sivutuotelain mukaan haudata maahan. Ruoansulatuselimistö haudataan yhdessä tarkastuksessa hylättyjen elinten, ruhonosien ja ruhojen kanssa pääsääntöisesti kaikilla teurastamoilla. Hautaamisen tulee kuitenkin tapahtua annettujen ohjeiden mukaan eikä siitä saa koitua haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle. Tämä on kuitenkin se viimeinen vaihtoehto myös porotalouden harjoittajien mielestä.

Aika ajoin on myös esiintynyt paikallisia porotalouden imagoa heikentäviä ympäristöongelmia muun muassa lintujen ja kettujen kerääntyessä hautaamispaikoille ja levitellessä peittämättömiä jätteitä maastoon.

Haastamme yritykset etsimään yhdessä ratkaisuja poro- ja kalataloudesta syntyville eri raaka-aineille. Tiedätkö sinä ruokafirman, joka brändäisi poron suolet? Onko poroissa ja kaloissa sellaisia osia, joita voidaan hyödyntää lääketeollisuudessa? Onko logistiikkaan keksittävissä mobiiliratkaisuja?

Ps. Lue myös saman kirjoittajan juttu Miekojärvi-lehdestä. Jutussa käsitellään kaupallista kalastamista vastuullisuuden näkökulmasta. Jutun löydät TÄÄLTÄ

Kirjoittanut
Petri Muje, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Teksti on julkaistu alunperin Sitran blogissa.