Uusia eväitä maidon jatkojalostamiseen

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Lapinlehmän maito markkinoille -hanke eli tuttavallisemmin Lapparikoulu kävi maidon jatkojalostamisen oppimatkalla Etelä-Suomessa 19.–22.9. Lue tämä Biotalousuutisten juttu ja saat tietää, mitä kaikkea tuolla matkalla opittiin, sillä tieto on tehty jaettavaksi! 

Osa matkaväestä ja lapinlehmä Noaidi Ahlmanilla. kuva: Anne Tuomivaara.

Idea oppimatkalle saatiin jo Lapparikoulua edeltäneessä Lappari-hankkeessa, jossa oli tiiviisti mukana Ahlamanin aikuis- ja ammattiopisto Tampereen läheltä. Ahlmanin opisto toimikin reissaajien tukikohtana syyskuussa. 

- Oppimatka oli yhteinen Kasvua suomenkarjasta -kehittämishankkeen kanssa. Katsoimme yhdessä, millaista sisältöä haluamme matkallemme, kertoo hankkeen projektikoordinaattori Anne Tuomivaara. 

Matkan aikana saatiin tutustua moneen erilaiseen maitoa jalostavaan tilaan. 

- Tällaisia tilameijerikonsepteja meillä ei täällä Lapissa ole vielä hyödynnetty, mutta syytä olisi todellakin ottaa parhaat ideat käyttöön myös tänne Lappiin, toteaa Lapparikoulu-hankkeen johtaja Päivi Soppela. 

Löydä oma juttusi! 

Harri Alakapee esittelee Ahlmanin maitobaarin toimintaa.
kuva: Päivi Soppela. 

Ahlmanin koulutilalla tutustuttiin meijerituotteiden tekoon. Ahlmanin konseptissa erilaisten koulutusten lisäksi keskiössä on tilamyynti. Ahlmanilta löytyy muun muassa maitobaari, josta kaupunkilaiset voivat käydä hakemassa ehtaa lähimaitoa. Ahlmanin sijainti on myös ihanteellinen - esimerkiksi Tampereelle on matkaa vain noin 5 kilometriä! 

- Ahlmanhan sijaitsee käytännössä kaupunkiasutuksen keskellä. Maito ei siis voisi tulla lähempää kaupunkilaisille! 

Kaupunkilaiset voivat myös kesäisin käydä ihastelemassa erirotuisia lehmiä vapaana laitumella. Ahlman on siis tuonut maaseudun lähelle kaupunkia luontevasti. 

Peter Döring ja Herkkujuustolan uusi energiaa säästävä kypsytyskellari.
kuva: Päivi Soppela.

Matkan ensimmäisenä päivänä tutustuttiin myös Peter Dörigin Herkkujuustolaan, jossa valmistuu sekä sveitsiläistä että suomalaista juustoa. Juustoa valmistetaan täällä perinteitä kunnioittaen, mutta silti avoimena uudistuksille - ehkä jatkossa Dörigin juustosta osa on alkuperäiskarjan maidosta jalostettua? Lisäksi Dörigin valttina on täysin ekologinen kypsytyskellari juustolle. Kellarissa ei nimittäin käytetä keinotekoista jäähdytystä. 

- Herkkujuustola antoi opiskelijoillemme loistavan esimerkin siitä, miten tuotteistamisessa voi onnistua. Juustolasta toimitetaan tuotteita paljon kaupoille ja muuhun jälleenmyyntiin, kertoo Tuomivaara. 

Riitta Saloniemi ja kurssilaiset juustolan puodissa.
kuva: Päivi Soppela.

Matkan toinen päivä oli ohjelmaa ja näkemistä täynnä. Ensimmäiseksi vierailtiin Laitilassa Saloniemen juustolassa, jossa valmistettiin monenmoisia tuotteita luomumaidosta. 

- Saloniemellä valmistettiin vuohen- ja lehmänmaitojuustoa, rahkaa, jukurttia, toffeeta sekä kirkastettua voita, joka on hittituote markkinoilla tällä hetkellä. Lisäksi siellä myytiin myös raakamaitoa, muistelee Soppela. 

Saloniemen navetta ei ollutkaan ihan mikä tahansa navetta, vaan hybridinavetta, jonka katon alla viihtyivät niin erirotuiset lehmät kuin kilit ja vuohetkin. Koko hommaa pyöritettiin Saloniemellä pienillä henkilöresursseilla, apuna muun muassa perinteinen paimenkoira. 

- Heidän tuotteensa myytiin herkkukaupoille, ei ketjuille. Visuaaliseen ilmeeseen ja mielikuvien luomiseen on heillä todella panostettu, lisäksi heidän tuotteensa ovat olleet luomua jo vuodesta 2010 alkaen, kehuvat Tuomivaara ja Soppela. Tärkein oppi Saloniemen vierailulla olikin heidän mielestään se, että hyvin toteutetulla brändityöllä pienikin toimija voi pärjätä. 

Kolatun juustosta osa myydään kuvassa olevasta
kiertävästä myyntivaunusta.
kuva: Päivi Soppela.

Toisena reissupäivänä vierailtiin myös Somerolla Kolatun juustolassa. Kolatun tila on ollut olemassa jo 1800-luvulla, joten perinteitä sillä on jo olemassa. Liikkeelle lähdettiin vuohenjuuston tuottamisesta, mutta nykyään Kolattu ostaa maidon ulkopuolelta vuohenjuuston valmistukseen. Kolattu on mahtava esimerkki pienjuustolan menestystarinasta - tuotteita myydään Kolatulla esimerkiksi pienessä myyntivaunussa, joka kulkee kätevästi mukana auton perässä messuilla ja tapahtumissa ympäri Etelä-Suomen. 

- Yksi Kolatun hittituotteista on hämäläinen munajuusto, joka vastaa meidän leipäjuustoamme, kertovat Tuomivaara ja Soppela. 

Mitä matkalta opittiin? 

Ahlmanin tilameijerin tähtituote Selinin Sininen on päässyt
valtiovieraidenkin pöytiin
kuva: Päivi Soppela.

Reissulle osallistui hyvin innokkaita alan ihmisiä Lapista - ja olipa mukana yksi vauvakin! 

- Meitä oli kaikkiaan yhdeksän, jotka lähtivät pikkubussilla Lapista matkaan, joukossa myös kaksi agrologiopiskelijaa OAMK:sta. 

Tuomivaaran ja Soppelan mukaan matkalle osallistui myös sellaisia tilallisia, joilla on jo itsellään lapinlehmiä. Osallistujat olivat enimmäkseen nuoria ja tilajalostamisesta kiinnostuneita, joten he olivat otollista kohderyhmää tällaiselle oppimatkalle. Monille matka olikin silmiä avaava kokemus. 

- Monet tajusivat matkan varrella, ettei jalostuksen suhteen tarvitse heti pyrkiä valtaviin tuotantomääriin, vaan aloittaa voi pienestäkin! Alkuun voi päästä käytetyillä laitteilla, jotka ovat varsin edullisia, kertoo Tuomivaara. 

Sekä Tuomivaara että Soppela ovat sitä mieltä, että matkalle osallistujista huokui toiveikkuus sekä usko omaan tekemiseen. Erityisen hyödyllistä nuorille oli varmasti kuulla esimerkiksi Herkkujuustolan historiasta, sillä tämä antoi samaistumapintaa: 

- Jalkatyöstä heidänkin toimintansa on lähtenyt, ja nyt tilamyynti kukoistaa ja konsepti toimii moitteettomasti, summaavat Tuomivaara ja Soppela. 

Tule kouluttamaan itseäsi Lapparikoulun kursseilla! 

Näin valmistuu juustomassa!
kuva: Päivi Soppela.

Syyskuussa toteutettu maidon jatkojalostukseen keskittynyt oppimatka ei ole suinkaan ainoa, joka Lappari-koulu-hankkeessa tehdään. Keväällä 2019 on luvassa uusi matka, tällä kertaa Pohjois-Ruotsiin, jossa tarkoituksena on tutustua pohjoisruotsalaiseen tunturikarjaan ja sen maidon jalostukseen. Oppia meille Lappiin on siis tulossa lisää, joten stay tuned! 

Lisäksi hanke järjestää erilaisia kursseja toimintansa aikana. Kurssimodulit löydät hankkeen sivuilta: https://www.arcticcentre.org/FI/Lappari/koulutus. Mikäli käytät Facebookia, kannattaa myös seurata Lapparikoulun Facebook-sivuja, sillä myös siellä välitetään ajankohtaista tietoa kursseista ja oppimatkoista. Sivu löytyy Facebookista nimellä Lapinlehmän maito markkinoille. Lapparikoulu -hanketta tukevat Lapin ELY-keskus, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yritykset. 

Rakkautta ensisilmäyksellä!
Lapinlehmävasikka Pyhä tutustuu nuorimpaan opintomatkalaiseen.
kuva: Päivi Soppela.

Lapparikoulu-hankkeen tekemä työ on erittäin tärkeää, sillä tällä hetkellä Lapissa, eikä muuallakaan koko maassa Hämeenlinnaa lukuun ottamatta, ole saatavilla meijerialan koulutusta. Kysyntää maidosta jalostetuille erikoistuotteille kuitenkin on yhä enenevissä määrin, kiitos kasvavan matkailun. Tuomivaaran ja Soppelan mielestä Lapissa kannattaisikin panostaa koulutuksessa muun muassa tuotekehitykseen sekä tuotteiden brändäämiseen. 

Kirjoittanut: Johanna Asiala, Lapin liitto

Kunnanvirasto CLT:stä ja vaatteita lehmänlannasta? - villejä ideoita Keminmaalla!

kuva: Maaseutuklusterin viestintä

Kuntakierrosjuna jatkaa kulkuaan - seuraavana pysähdyspaikkana oli maanantaina 5.11. Keminmaa. Alta näet päivän varsin kattavan ohjelman.

14:00 – 14:45 Sisäilmaongelmat ja puurakentaminen, Martti Mylly, Ammattiopisto Lappia 

14.45 – 15.30 Lapin Energiakonttori ja energiatehokkuussopimukset kunnille, Otto Pesonen, Lapin ammattikorkeakoulu 

15.30 – 16.00 Lisää työkaluja maatilayrittäjille, Mikko Lampela, ProAgria Lappi 

16.15 – 19 YLEISÖTILAISUUS 

16.15 – 16.30 Tilaisuuden avaus, kunnanjohtaja Mauri Posio 

16.30 – 17.20 Maaseutuklusterin viestintä, Lapin maaseudun tulevaisuuden puolesta, Tanja Häyrynen Lapin liitto 

17.20 – 18.00 Keminmaan kylien kehittäminen, Keijo Siitonen, ProAgria Lappi 

18.00 – 18.40 Puurakentaminen ja metsäbiotalous, Timo Pisto, Suomen metsäkeskus 

18.40 – 19.00 Keskustelua illan teemoista – miten tästä eteenpäin Keminmaassa?

Sekä kunnan tekniselle puolelle suunnattu alun kaksituntinen että illan yleisötilaisuus olivat varsin keskustelevia. Martti Mylly Ammattiopisto Lappialta kertoi muun muassa siitä, miten sisäilmaongelmat vaivaavat nykyään varsin useita kehnosti rakennettuja tai ilmastoituja julkisia rakennuksia. Merkittävä tekijä sisäilmaongelmissa on se, että rakennukset ovat huonosti tiivistettyjä. Puurakentamisesta Mylly totesi, että se on yksi avaintekijöistä ilmastonmuutosta torjuttaessa - betonia tulee pyrkiä aktiivisesti korvaamaan puulla! Tällöin katse kääntyy julkiseen rakentamiseen, jonka pitäisi olla suunnannäyttäjä puurakentamisessa. Esimerkiksi CLT:stä on jo tehty kerrostaloja Suomessa ja nyt ensimmäinen nousee myös Lappiin, kun DAS:n Riihipellonpuisto-opiskelijatalo rakennetaan Rovaniemelle. Keminmaalla kunnanvirasto tarvitsisi pikaisesti remonttia - miten olisi yksikerroksinen CLT-rakennus? Esimerkiksi Pudasjärven hirsikampus on saanut monenlaista rahoitusta, ja kunnanviraston rakentamisessa kumppanina voisi toimia Ammattiopisto Lappia. Näillä eväillä Keminmaan kunta voi lähteä miettimään suunnitelman konkreettista toteuttamista! Katso Martin esitys TÄÄLLÄ. 

kuva: Maaseutuklusterin viestintä

Paljon puhetta herätti myös Otto Pesosen esittelemä Lapin Energiakonttori (lapinenergiakonttori.fi) sekä energiatehokkuussopimus. Keminmaassa kunnan valtuusto on käsitellyt liittymistä energiatehokkuussopimukseen ja uusi palaveri tämän tiimoilta on jo sovittu Lapin AMK:n kanssa. Kunnassa on pyritty julkisten kiinteistöjen osalta pääsemään pois öljylämmityksestä, samoin suorassa sähkölämmityksessä on enää vain vähän kiinteistöjä. Pääasiallinen lämmitysmuoto on hakepohjainen kaukolämpö. Huolta Keminmaassa on herättänyt se, etteivät tavalliset kuluttajat toistaiseksi ole saaneet investointitukea lämmitysmuodon vaihtamiseksi, ja tätä asiaa luvattiin viedä Maaseutuklusterin voimin eteenpäin aina komissiotasolle asti! Katso Oton esitys TÄÄLLÄ. 

Naapuripitäjästä Tervolasta paikalle saapui ProAgria Lapin Mikko Lampela, joka kertoi Lapin maatalouden nykytilasta. Hän korosti, että Keminmaalla jos missä voisi toimia maatilayritys, jossa on suoramyyntiä, sillä Keminmaasta on lyhyt matka Lapin mittapuulla joka paikkaan. Onni koko Lapin alueella on se, että lähiruoan arvostus kasvaa koko ajan, ja luomutuotannon ja lähiruoan yhdistämisellä on lyömätön vaikutus kasvavan matkailijajoukon keskuudessa - mutta yhä enenevissä määrin meidän suomalaistenkin keskuudessa! Katso Mikon esitys TÄÄLLÄ. 

kuva: Maaseutuklusterin viestintä

Maaseutuklusterista kertoi tuttuun tapaan Tanja Häyrynen. Yhteistyö oli päivän sana - kunnat eivät yksin voi päästä mukaan kansainvälisiin verkostoihin hakemaan rahaa, vaan avain verkostotyöhön on olla mukana klustereissa. Byrokratiaa ei tarvitse säikähtää, vaan sen hoitamisen voi ulkoistaa klusterille! Näin kunnat pääsevät helposti käsiksi EU-rahoihin. Monenlaista hanketta on jo olemassa ja klustereissa voimme käydä läpi, millaisin hanketoimin kuntia voidaan auttaa ilmaiseksi hankkeilla. Huolestuttavaa oli kuulla keskusteluiden kautta, että Meri-Lapin REKO-toiminta on säästöliekillä - ehkä uusien tuoteinnovaatioiden, yrittäjien ja säännöllisemmän toiminnan kautta uusia kuluttajia saataisiin houkuteltua Meri-Lapin Rekoonkin? Rovaniemin REKO on tässä mielellään sparrausapuna! Katso Tanjan esitys TÄÄLLÄ. 

ProAgria Lapin Keijo Siitonen on varsin tuttu mies myös keminmaalaisille. Hän korosti valtuutetuille hankintojen kokonaistaloudellista merkittävyyttä. Halvin ei ole aina paras vaihtoehto, eteenkään pidemmällä aikavälillä. Asioita tulee tarkastella myös pääomapaon kautta - haluammeko siirtää pääomaamme alueelta pois vai satsata Lappiin? Hankintalaki ei estä lähihankintoja tai hankintojen pilkkomista niin, että lähituottajan on helpompi voittaa tarjouskilpailu. Myös vähähiilisyys voi olla kriteeri tarjouspyyntöä sorvattaessa. Pienet yrittäjät voivat tarjota yhdessä isompia eriä kuin yksin puurtaessa - elintarviketalojen verkosto mahdollistaa tällaisen jatkossa entistä matalammalla kynnyksellä! Keijo Siitonen esitti lopuksi herättelevän kysymyksen: onko Keminmaa valmis yhtestyöhön, jossa Keminmaan eri kyliä aletaan todella kehittämään? Keminmaan kylätukia ollaankin pian päättämässä, ja tuesta 75 % on aktiivisuusosaa, eli kun ensi vuodeksi suunnitellaan kylien kehittämistä, kannattaa klusterin väen esille tuomia asioita ottaa haltuun! Esimerkiksi Liedakkalan kylällä on kiinnostusta saada uusi tilaisuus kylätoimikunnalle ideoiden synnyttämiseksi. Katso Keijon esitys TÄÄLLÄ. 

kuva: Timo Pisto

Illan päätti Suomen metsäkeskuksen metsäbiotalouskoordinaattori Timo Piston puheenvuoro. Timo korosti paljon puun liikkeelle saamista sekä kertoi suunnitelmissa olevista isoista biojalostamohankkeista Lapissa ja niiden puun tarpeesta. Timo Piston mukaan voisi sanoa, että kilpajuoksu puun käytön suhteen on jo käynnissä - nyt kilpaillaan laadukkaasta raaka-aineesta! Kovan biojalostamopöhinän lisäksi tulee muistaa, että puualan koulutusta tulee kehittää, jotta osaajia löytyy alalle jatkossakin, ja samalla tulee kunnostaa tiestöä ja siltoja, jotta puu saadaan turvallisesti ja nopeasti liikkeelle pohjoisen metsistä. Katso Timon esitys TÄÄLLÄ. 

Keskustelu Keminmaalla oli vilkasta ja iloista. Naurahduksia kirvoittivat muun muassa ideat lehmänlannasta tehdyistä vaatteista, joissa salansanana on lehmänlannasta saatava ligniini, sekä puusta jalostetusta lääkkeestä saatava apu esim. virtsatievaivoihin. Meidän metsämme ovat täynnä raaka-ainetta, jolla on lähes rajattomia mahdollisuuksia!

Kaikki päivän materiaalit TÄSSÄ KANSIOSSA. 

Porokellon ääni kertoo lähestyvästä vaarasta

Olet varmaan jo kuullut Porokello-sovelluksesta? Entäpä oletko ladannut sovelluksen jo puhelimeesi? Lue tämä Biotalousuutisten juttu, niin saat selville, mistä tässä kaikessa on kyse ja mistä kaikki ylipäänsä sai alkunsa!

kuva: Porokello

Henna Nurminen, henkilöstöjohtamisen rautainen ammattilainen, istuu kotona keittiön pöydän ääressä ja esittelee porokolaritilastoja porokello.fi-sivustolta. 

- Ainakin tämän vuoden toukokuun kohdalla on sattunut selvästi vähemmän porokolareita verrattuna viime vuoteen, jolloin Porokello-sovellusta ei ollut vielä toiminnassa. Trafi on teettämässä tutkimusta siitä, miten Porokello vaikuttaa porokolarien määrään, kertoo Nurminen.

kuva: Porokello

Marraskuun alusta on käynnistynyt tärkeä Musta marraskuu -kampanja, joka pyrkii vähentämään porokolareiden määrää vuoden synkimpään aikaan - keskimäärin marraskuussa sattuu lähes 30 porokolaria päivässä eli noin 40 % kaikista porokolareista ajoittuu tälle kuukaudelle.

- Porot ovat vaeltamassa nyt kohti talvilaitumia, ja teiden suolaus vaikuttaa siihen, että porot pysähtyvät teille ja niiden varsiin. Porokellon avulla autoilija saa hyvissä ajoin varoituksen tiellä tai sen läheisyydessä oleskelevista poroista.

Sovelluksen taustalla hanketoiminta

Henna Nurminen on Porokello-hankkeen projektipäällikkö.
kuva: Henna Nurminen

Porokello-sovelluksen taustalla vaikuttaa Porokello-hanke. Enontekiöltä lähtöisin oleva Henna Nurminen aloitti hankkeen projektipäällikkönä joulukuussa 2017. Hänen lisäkseen hankkeessa työskentelee viestintäammattilainen Eliisa Lintula, joka vastaa muun muassa yhteydenpidosta varoittajiin sekä asiakkuuksien hoidosta. Teknisestä tuesta vastaa koko Porokello-idean isä Ahti Lahtela. Lisäksi hankkeella on harjoittelijana Laura-Maria Vuolo.

- Saamme vahvan ohjauksen toimintaamme ohjausryhmältä. Ohjausryhmä tekee päätökset ja vie asioita tehokkaasti eteenpäin, kehuu Nurminen.  

Porokellon ohjausryhmä koostuukin usean eri alan ammattilaisista. Julkiselta puolelta edustusta on Lapin ELY-keskuksesta, joka omistaa Porokello-tavaramerkin, sekä Paliskuntain yhdistyksestä, jonka tavoitteena on poroelinkeinon edistäminen. Hankkeessa on mukana myös yrityksiä kuten V-Traffic sekä DNA.

- Meillä on laaja ja hyvä toimijaverkosto, joka on erittäin sitoutunut kehittämään Porokelloa. Ohjausryhmän jäsenet ovat aina tavoitettavissa, ja asioita on viety nopealla tempolla eteenpäin!

Porokello-hanketta on alettu työstää jo vuonna 2011, ja se sai kokeilurahoituksen vuosille 2013 - 2015. Koska kokeilurahoituksen tulokset olivat erittäin lupaavat, lähti Liikennevirasto rahoittamaan hanketta vuonna 2016.  

- Hankkeen tavoitteena on puolittaa porokolarien määrä vuoteen 2020 mennessä. Tavoite saavutetaan saamalla Porokello-sovelluksen piiriin mahdollisimman paljon aktiivisia varoittajia ja käyttäjiä. Latauksia sovelluksella on tällä hetkellä yli 60 000, mikä on hyvä alku, pohtii Nurminen.

Vahvuutena viestintä

Henna Nurmisella on varsin selkeä näkemys siitä, mikä Porokellon vahvuus on:

- Viestintä. Viestimme avoimesti ja erittäin aktiivisesti kaikissa some-kanavissamme. Näin tavoitamme myös uusia sovelluksen käyttäjiä. Lisäksi viestimme tietysti varoittajillemme, ja pyrimme kaiken aikaa kasvattamaan varoittajajoukkoa.

Nurminen näkee, että viestinnän merkitystä tällaisen sovelluksen kehittämisen kannalta ei voi olla korostamatta.

kuva: Porokello

Nurmisen mielestä Porokello ja sen taustalla toimiva hanke on tärkeä kaikille lappilaisille, ja siksi siitä tulee viestiä laajasti koko maakunnassa.

- Kuka tahansa meistä voi ajaa porokolarin. Porokolarien määrän väheneminen parantaa liikenneturvallisuutta pohjoisen teillä. Porokellon antama varoitus kertoo suuresta porokolaririskistä, jolloin kuski huomaa höllentää kaasujalkaansa ja tarkkailla tietä sekä tienpiennarta. 

Kun porokolarien määrä saadaan vähenemään, ei autojakaan tarvitse korjauttaa niin usein. Samalla porot säilyvät hengissä ja vahingoittumattomina, mikä on poroelinkeinolle suotuisaa.

- Hankkeen toiminnalla ja sovelluksen käyttämisellä on siis aluetaloudellisia vaikutuksia Lapissa!, summaa Nurminen.  

Porokellosta on monenlaista hyötyä

Palaute Porokello-sovelluksesta on ollut pääosin positiivista. Sovelluksena se on täyttänyt juuri vuoden. Tällä hetkellä tavoitteena on nostaa aktiivisten varoittajien määrää. Erityisen tärkeää on saada uusia varoittajia viikonlopuille, kun ammattiautoilijoita ei ole niin paljon töissä.

- Nyt varoittajapuhelimet on sidottu autoihin, mutta uusilla rekisteröityneillä varoittajilla on mahdollista saada sovellus myös omaan puhelimeen, kertoo Nurminen.

 

kuva: Porokello

Toisinaan Nurminen ja kumppanit ovat saaneet palautetta siitäkin, että sovelluksella tulisi voida varoittaa myös tiellä liikkuvista hirvistä.

- Hirvi on eläimenä erilainen kuin poro, se ei jää tien pientareelle, vaan menee yleensä ripeästi tien poikki. Poro taas oleskelee paikoillaan pidempiä aikoja. Näin järjestelmää ei suoraan pysty käyttämään hirvivaroittamiseen, mutta kehitystyötä tehdään asian suhteen, lupaa Nurminen.

Vertailun vuoksi todettakoon, että vuodessa Lapin alueella sattuu noin 180 hirvikolaria, kun taas poron kanssa otetaan yhteen tiellä noin 4 000 kertaa vuodessa. Yksin viime vuoden marraskuussa sattui 906 porokolaria.

Sovellus ei pelkästään varoita porokolarin kasvaneesta riskistä, vaan sieltä löytyy myös ohjeet miten toimia, jos vahinko sattuu ja auto törmää poroon. Sovelluksesta voi siis olla monenlaista apua tienpäällä liikkuvalle. Toki silti tavoitteena on vähentää porokolareita.

- Olemme tässä yhteisellä asialla. Voimme vaikuttaa porokolarien määrän vähentämiseen käyttämällä Porokello-sovellusta, aktivoimalla varoittajia antamaan varoituksia sovellukseen, viestimällä kavereille sovelluksesta ja tiedottamalla siitä, miten poro elää ja liikkuu, summaa Nurminen.

Poronhoitoalueella liikkuva ammattikuljettaja! Haluatko ryhtyä porovaroittajaksi? Otapa yhteyttä: info@porokello.fi. Uusille varoittajille on kysyntää erityisesti mustan marraskuun aikana. Tule mukaan pitämään tiemme turvallisina!

Käy myös osallistumassa Porokellon Musta marraskuu -kampanjaan Facebookissa!

kuva: Porokello

Kirjoittanut: Johanna Asiala, Lapin liitto

"Mitä uutta?", kysyvät ranualaiset!

Biotalousuutisissa on luvassa jälleen kuntakierroskuulumisia, tällä kertaa eteläisestä Lapista, Ranualta, jonne saavuimme maanantaina 29.10. Hyppää mukaan rohkean Ranuan kuntastrategian työpajaan!

kuva: Marko Junttila, mainos: Tiina Liuska, Lapin liitto

kuva: Maaseutuklusterin viestintä

Illan avasivat kunnanjohtaja Sirpa Hakala sekä kehittämispäällikkö Riikka Tuomivaara. Ranua on sloganinsakin mukaan tunnettu rohkeudestaan, eikä se ole arastellut ottaa kuntalaisia avoimesti mukaan uuden kuntastrategian työstössä. Strategiaan on luotu sisältöjä yhteisissä työpajoissa, ilman ulkopuolista konsulttiapua. Kuntastrategiaan panostaminen on tärkeää, sillä kyseessä on pitkän aikavälin johtamisen väline. Ei ole yhdentekevää, millaisia tavoitteita ja toimia strategiaan kirjataan - niillä tullaan ohjaamaan suuntaa, mihin kunta lähtee tulevaisuudessa! Tällä hetkellä strategiatyössä ollaan siinä vaiheessa, että luonnos on valmiina ja nyt sitä testautettiinkin työpajassa valtuutetuille ja yleisölle. Maaseutuklusterin viestinnän lisäksi paikalla olivat Lapin liitosta Maaseudun arjen palveluverkosto -hankkeen verkostokoordinaattori Sanna Karhu sekä verkosto-ohjaaja Jukka Hakola. 

Tanja Häyrysen puheenvuorossa nousivat esille tutut teemat kuten lähiruoka, elintarvikkeiden jatkojalostus, uusiutuva energia sekä hankintojen aluetaloudelliset vaikutukset. Ranualla on vahvaa luonnontuotteiden tuotantoa, ja elintarvikepuolen yrityskeskittymääkin on mietitty - kenties kohta saamme kuulla Ranualle perustettavasta paikallisesta elintarviketalosta? Ranualla valtuusto on käsitellyt useamman kerran aloitteita tuulivoimaloista, mutta toistaiseksi voimaloita ei ole kunnan alueelle kaavoitettu. Lähiruokabuumiin on lähdetty mukaan oman REKO-renkaan kautta. Toisaalta ranualaisilla tiloilla on paljon suoramyyntiä ilman REKO:akin, mikä on tietysti hyvä asia - pääasia, että tuotteet menevät kaupaksi! Tanja Häyrynen korosti puheenvuorossaan, että esimerkiksi Lapin liitolla on rahoitusta jäljellä liittyen vähähiilisyyteen ja Maaseuturahastosta löytyy rahaa esim. elintarvikkeiden jatkojalostuksen kehittämiseen. 

Työpajat olivat antoisa kokemus varmasti kaikille paikalla olleille. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, josta jokainen sai mietittäväkseen yhden Ranuan kuntastrategiaan nostetun pääteeman. Näistä pääteemoista loistavat fasilitaattorimme olivat koonneet väittämät vuotta 2030 silmällä pitäen:

• Kasvuhakuinen kunta syntyy yhdessä tekemällä
• Rohkea ranualainen voi hyvin ja saa elantonsa luonnosta
• Elinvoimainen ja kansainvälistyvä yritystoiminta luo työvoimapulan

Ryhmien tuli yhdessä miettiä, millaisia askeleita kunnan täytyi ottaa, jotta näihin tavoitteisiin päästiin. Alla näet kuvakollaasin työpajan pohdinnoista. 

Erityisen suureen rooliin keskusteluissa nousi kunnan viestinnän tärkeys - jokainen kuntalainen on kävelevä mainos asuinseudulleen, ja uusia asukkaita on Ranuallekin saatava. Markkinointiin tulee satsata, jotta mielikuva Ranuasta paranee. Eivät ne Helsingin ihmiset tiedä, millainen paratiisi meillä täällä Ranualla on, jos emme kerro sitä heille!

Päivän esitysmateriaalit löydät TÄÄLTÄ. 

Psst! Olimme Ranualla viimeksi Maaseudun arjen palveluverkosto -porukan kanssa viime vuoden marraskuussa. Tuosta päivästäkin on kerrottu Biotalousuutisissa: http://biotalousuutiset.blogspot.com/2017/12/uusia-tuulia-elinvoimaan-ranualla.html