perjantai 24. toukokuuta 2019

Kooste Lapin maaseutuohjelman työpajoista

Lapin maaseutuohjelma julkaistaan joulukuussa 2019. Tulevaa EU-ohjelmakauden rahoituksen jakoa Lapissa linjaavan ohjelman työstäminen on alkanut jo syksyllä 2018 Erätauko-keskusteluiden ja Delfoi-asiantuntijakyselyiden kautta. Lue lisää prosessista Biotalousuutisten aiemmasta jutusta. Ohjelman työstämisestä ovat vastuussa Lapin liitto ja Lapin ELY-keskus. 

Tammikuussa 2019 aloitettiin maaseutuohjelmaan liittyvät työpajat Leader-alueittain yhteistyössä Lapin Leader-ryhmien kanssa. Työpajoja järjestettiin Lapissa kaikkiaan kymmenen: 28.1. Kemijärvellä, 11.2. Pellossa sekä Kolarissa, 12.2. Kittilässä, 18.2. Posiolla, 20.2. Sodankylässä, 21.2. Inarissa, 12.3. Torniossa ja Keminmaassa sekä 3.4. Rovaniemellä. Työpajojen tavoite oli kartoittaa ohjelmalle visio, tavoitteet sekä toimenpiteet. Alta voit lukea lyhyen koosteen kustakin työpajasta. Ps. Kunkin paikkakunnan nimen takaa löytyvät kyseisen työpajan kaikki materiaalit!

Työpajojen visioista on koottu sanapilvi, jossa visioissa esiintyneet sanat ovat perusmuodossaan: 


Koosteet työpajoista 


Kemijärvellä 28.1.
Ensimmäinen työpaja oli 28.1. Kemijärvellä, ja paikalla oli väkeä koko Itä-Lapista. Alueen visioon nostettiin mm. seuraavia asioita: hyvät yhteydet, vetovoimaisuus, ympäristö, peruselinkeinojen kehitys, paikallisuuden arvostus, elinvoimaisuus, työllisyys, turvallisuus, riittävät palvelut sekä omavaraisuus. Itä-Lappi tarvitsee investoijia, ja niitä tulee houkutella alueelle. Konkreettisia nostoja olivat myös elintarvikkeiden tarkastuspiste Sallan raja-asemalle sekä erilaiset kuljetustuet yrittäjille. Peruspalvelujen tulee olla kunnossa, jotta alueelle saadaan osaavaa ja sitoutuvaa työvoimaa ja lapsiperheitä. Toisaalta on tunnistettava todelliset resurssit, joita alueella jo on, kuten kylissä asuvat lapsiperheet ja luonnon tarjoamat harrastusmahdollisuudet, ja pidettävä niistä huolta jatkossakin. 

Pellossa 11.2. maalattiin tulevaisuutta väylänvarrelle yhteistyökykyisenä, uutta kokeilevana, kansainvälisenä, ympärivuotisena helmenä, joka arvostaa kulttuuriperintöään, paikallisia ihmisiään ja luontoaan. Pello ja Länsi-Lappi kaipaavat alueen brändin kirkastamista, jotta käy selväksi, miksi alueelle kannattaa tulla ja jäädä asumaan ja perustamaan perheitä. Saavutettavuus on varmistettava niin fyysisesti tieinfran ja rautatieliikenteen muodossa kuin tietoliikenteenkin osalta. Heitettiinpä keskusteluissa esille ajatus etätyörekrytointi-tapahtumista. Koska Pello on rajapitäjä, tulee myös kansainvälistä yhteistyötä tehdä jatkossakin. 

Kolarin työpajaan 11.2. osallistui myös Risku-koira!
Samana iltana vierailtiin vielä Kolarissa, tarkemmin Ylläksellä. Tunturi-Lapin visioon nostettiin esimerkiksi seuraavat teemat: kansainvälisyys, digitalisuuden hyödyntäminen, kestävyys, kulttuurin arvostaminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen, aito ja avoin keskustelu, monipuoliset yhteisöt sekä luonto. Tärkeää on puolustaa omaa aluettaan terveellä kotiseutuylpeydellä, samoin vahvistaa yhteisöllisyyttä. Monet asiat ponnistavat luonnosta, ja siksi onkin tärkeää pitää luonto täälläkin puhtaana ja hyödyntää sitä kestävästi. Nuoret voivat käydä maailmalla, mutta heidät tulee myös houkutella takaisin kotiseuduilleen, jolloin avainasemassa ovat mm. työ- ja harrastusmahdollisuudet nuorille. Päätä ei saa kuitenkaan laittaa pensaaseen, vaan työpajalaiset muistivat myös verkostoitumisen tärkeyden esim. kv-yhteistyön muodossa. 

Kittilän Levillä 12.2. visioitiin, että Tunturi-Lappi on elinvoimainen, digitalisoitunut, saavutettava, turvallinen ja tapahtumarikas alue, joka arvostaa kaikkia ikäryhmiään, hyödyntää luontoa ja biotaloutta. Työpajassa keskusteltiin mm. rikkaasta kulttuuriperinteestä, jota Tunturi-Lapin alueella on, ja jolla alue poikkeaa muista Lapin seutukunnista. Tätä perinnettä tulisi hyödyntää entistä paremmin elinkeinotoiminnassa, ja samalla pitää huolta kulttuurin säilymisestä. Lisäksi puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä, esim. ympäristöön ja digitalisaatioon liittyviä teemoja voi ja pitäisi opiskella läpi elämän. Toisaalta tulee turvata myös perinteinen, elinkeinorakenteen vaatima tasokas koulutus peruskoulusta ammattikouluun. Metsiä ja muita luonnonvaroja tulee hoitaa hyvin, sillä metsät antavat hyvinvointia, kokemuksia matkailijoille ja toisaalta myös elantoa. 

Posiolla 18.2.
Posiolle saavuttiin 18.2. Visioissa Posio nähtiin positiivisena, vetovoimaisena, digitalisoituneena, turvallisena, omavaraisena, lapsi- ja ympäristöystävällisenä sekä yhteisöllisenä kuntana, josta yhteydet vievät maailmalle ja tuovat takaisin sieltä. Posiolla tarvitaan yhteistyötä yrittäjien välille esimerkiksi palveluiden tuottamisen suhteen, erikoistumista omista vahvuuksista lähtien, toimiva laajakaista, jotta etätyöskentely ja -palvelut ovat mahdollisia, laadukkaita palveluita houkuttelemaan ja pitämään lapsiperheitä ja nuoria Posiolla sekä yhteisöllisyyttä esim. päätöksenteossa ja aktiivisen yhdistystoiminnan muodossa. Konkreettisina toimina haluttiin mm. lähteä etsimään uusia investoijia, perustaa lähiruokarinki ja aloittaa kunnan oma imagomarkkinointi

Pohjois-Lapin kierros alkoi 20.2. Sodankylässä. Siellä Pohjois-Lappi nähtiin työllisyys- ja yrittäjyysmahdollisuuksien edelläkävijänä, joka huolehtii kyliensä elinvoimaisuudesta ja luonnonvaroista, elinvoimaisena, yhteisöllisenä, vetovoimaisena, turvallisena, viihtyisänä ja kehittyvänä. Tavoitteet olivat varsin kunnianhimoisia, kun puhuttiin esim. täystyöllisyydestä. Toisaalta kuntaan ja koko alueelle tulisi saada uusia asuntoja työvoimalle sekä syntymään erilaisia yhteistyöverkostoja. Turvallisuutta luovat esim. yhteisöllisyys, luonnon puhtaus, avoin keskusteluilmapiiri, viihtyisyyttä taas harrastusmahdollisuudet, palvelut sekä kulttuuri. Konkreettisiksi toimiksi väläyteltiin mm. yrittäjyyskasvatusta peruskoulusta lähtien sekä digitalisaatiokoulutuksia yrittäjille kunnan ja hankkeiden avulla.

Inarin työpajapaikkana toimi kuvankaunis Sajos.
Pohjois-Lapissa jatkettiin seuraavaksi 21.2. Inarissa, jossa visiossa nousivat esille yhdessä tekeminen, luonnon ja kulttuurin arvostus, kestävyys, elävyys, kansainvälisyys sekä ylisukupolvisuus. Inarissa peräänkuulutettiin monipuolisen yritystoiminnan kehittämistä paikallisista lähtökohdista - tärkeänä kestävän matkailun kehittäminen ja luontaiselinkeinot. Saavutettavuus on avainasemassa, jotta alueelle päässään tulemaan, ja toisaalta jotta niinkin arkiset asiat kuin puhelinyhteydet toimivat ympäri alueen, eikä katvealueita jää. Saamelaiskulttuuria tulee ylläpitää ja kunnioittaa, mutta saamelaiskulttuuriin liittyvän toiminnan tulee olla saamelaisten hyväksymään. Luonto on säilytettävä puhtaana vesistöistä valkoisiin hankiin. Konkreettisia tekoja voisivat inarilaisten mielestä olla kierrätyksen helpottaminen, retkeilyinfran kunnossapito ja erilaiset yrittäjien koulutukset. 

Torniossa 12.3. visioitiin, että tulevaisuudessa Tornio on elinvoimainen sekä täynnä mahdollisuuksia yrittäjyyteen, hyvään ympäristöön ja koulutukseen. Torniolaiset nostivat esille mm. erilaisia innovatiivisia ihmislähtöisiä palveluita kuten mummopalveluita tai kotoisia jaksamisterapioita, edunvalvontaa saavutettavuuteen liittyen sekä koulutusorganisaatioden ja yritysten välistä yhteistyötä, tavoitteena proaktiivinen toiminta koulutuksessa, ei vain reagointia jo tapahtuneeseen. Täsmätoimet koulutettavien sijoittamiseksi työelämään olikin torniolaisten mielestä tärkeä toimenpide nostettavaksi esille Lapin maaseutuohjelmaan. Myös alueen kulttuuri tulisi tehdä näkyväksi vastaamaan nuorten kysymykseen "miksi jäisin tänne?" - pitää olla muitakin pitotekijöitä kuin pelkkä koulutus! Ehdotus julkisten resurssien varaamisesta kulttuurityöhön tulikin esille työpajan aikana.

Keminmaassa 12.3.
Samana iltana Lapin tulevaisuutta käsiteltiin vielä Keminmaassa, jossa Meri-Lapin visioissa nousivat esille seuraavat teemat: yhteen hiileen puhaltaminen, omavaraisuus, edelläkävijyys, kasvu ja kotiseutuylpeys. Rohkeasti visioitiin myös, että Meri-Lapin osuus Suomen viennistä ja BKT:sta kasvaisi 8 % aina 10 %:iin. Merilappilaiset halusivat sotepalveluihin aidon valinnanvapauden. Jälleen kerran nähtiin tarpeelliseksi koulutuksen tason nostaminen, jotta nuoret jäävät alueelle kouluttamaan itsensä, eivätkä lähde esim. lähellä sijaitsevaan Ouluun. Yhteisöllisyyttä voidaan nostaa mm. paikallisia verkostoja kehittämällä. Jotta alue voisi olla omavarainen, tulisi myös paikallisten tuotteiden jalostusastetta nostaa. Koska Meri-Lapissa oltiin, keskusteltiin totta kai myös merialueinfrasta, kuten lähisaarten käytöstä. Lisäksi keskustelua oli myös alueen metsäteollisuuden kehittämisestä, jotta saadaan uusia biotuotteita sekä koulutusviennistä.

Eniten osallistujia oli Rovaniemellä 3.4., lähes 40!
Maaseutuohjelman kevään 2019 kiertue päättyi 3.4. Rovaniemelle, jossa tupa oli kirjaimellisesti ääriään myöten täynnä - ryhmiä oli peräti kuusi! Työpajan visioissa Rovaniemi vuonna 2027 sisälsi seuraavia asioita: elinvoimainen, verkostoitunut, turvallinen, kasvavat kylät, lapsiperheiden maaseudulla asumisen mahdollistaminen, yhteistyökykyinen ja Lappi-brändiä hyödyntävä. Tavoitteiden tasolla peräänkuulutettiin toimivia palveluita ja infraa - nämä ovat perusedellytykset Lapin maaseudulla asumiseen. Kasvavalla ja monipuolisella yritystoiminnalla voidaan edistää alueen työllisyystilannetta. Ilman asuntoja ei kylillä asuta, joten tämäkin puoli tulee laittaa kuntoon. Lapin luonto on herkkä alue, ja Lappi elää luonnostaan, joten luonnon hyvinvoinnista tulee jatkossakin huolehtia ja luonnonvaroja käyttää kestävästi. Yksi ylitse muiden työpajassa esille noussut teema oli maaseudun arvostus, joka tulisi nostaa uudelle tasolle - ei enää vastakkainasettelua, vaan rohkeaa Lapin maaseudun veto- ja pitovoiman vahvistamista!

Miten voin vaikuttaa ohjelmaan jatkossa? 


Lapin maaseutuohjelma tulee kommenttikierrokselle tiistaina 25.6. Kommentointiaikaa on aina 18.8. saakka. Kommentteja ja omia nostoja ohjelmaan voi kuitenkin jättää kaiken aikaa jutun lopusta löytyviin osoitteisiin. Lisäksi virallinen lausuntokierros on edessä vielä loka-marraskuussa, mutta tästä lisää myöhemmin! 

Kommenttikierroksista tiedotetaan laajasti Biotalousuutiset-blogissa sekä sähköpostitse työpajaosallistujien yhteystietojen kautta.

Jäikö jotain kysyttävää? Ota yhteyttä: tanja.hayrynen@lapinliitto.fi / johanna.asiala@lapinliitto.fi

Palataan asiaan! T. Maaseutuohjelman työstäjät
Johanna & Tanja

Tanja & Anne.
Kuvat: Maaseutuklusterin viestintä

tiistai 21. toukokuuta 2019

Lapin Energiakonttorin verkostoitumispäivän materiaalit

Maaseutuklusteriin kuuluva Lapin Energiakonttorin väki järjesti yhdessä APPROVE-hankkeen kanssa verkostoitumispäivän 7.5. Rovaniemellä teemalla parhaat esimerkit energia-alan hanketoiminnasta sekä yhteistyön rakentaminen hankkeiden välille. Päivän kaikki esitysmateriaalit ovat avoimia kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalit löytyvät TÄÄLTÄ

Tilaisuus aloitettiin käynnissä olevan ohjelmakauden loppulöylyillä, ja löylymestarina toimi Lapin liiton aluekehitysasiantuntija Olli Pohjonen. Hän kertoi, että erityisesti lämmityksen osalta olisi nopealla aikataululla päästävä eroon öljylämmityksestä sekä turpeen käytöstä ja siirryttävä käyttämään uusiutuvia energiamuotoja kuten puuta, aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa. EAKR-rahoituksen alle kuuluvat myös energiansäästöön keskittyvät hankkeet, samoin puurakentamisen tukeminen. Kuluneella ohjelmakaudella on annettu tukea myös vähähiilisyysstrategioiden laatimiseen esimerkiksi Lapin kuntiin. Tällä ohjelmakaudella on vielä jäljellä kaksi hakukierrosta, joista seuraava päättyy 2.10.2019 - rahaa hankkeisiin on jäljellä vielä paljon! Lue lisää EAKR-rahoituksesta: https://www.rakennerahastot.fi/

kuva: Tiina Liuska, Lapin liitto
APPROVE-hankkeen projektikoordinaattori Eero Purontaus esitteli juuri valmistunutta Lapin energiataseen kuvaajaa. Kuvassa esitellään Lapin energian lähteet sekä energian kulutus koko maakunnan tasolla. Lappi on tällä hetkellä yliomavarainen sähköntuotannon suhteen, kiitos vesivoiman, jota menee myös vientiin maakunnan ulkopuolelle. Öljyä eniten käyttävät kohteet ovat liikenne ja rakennusten lämmitys.

Tanja Häyrynen kertoi Maaseutuklusterin kuulumisia. Esillä olivat mm. Lapin kuntien panostukset bioenergiaan liittyen. Hyvä esimerkki on Sallassa Saijan kylälle perustettu Saijan Energia oy sekä eri kuntien osallistuminen BiTooL-hankkeeseen.  

Päivi Ekdahl puhumassa. Kuva: Maaseutuklusterin viestintä.
Lapin liiton kehittämisjohtaja Päivi Ekdahl esitteli uuden EU-ohjelmakauden raameja. Huolena on, että koko Suomen kattava rahoitusta ohjaava EU-ohjelma ei tule palvelemaan tarpeeksi hyvin harvaanasuttua Lappia. Tämän takia tavoitteena on saada myös IP:n eli Itä- ja Pohjois-Suomen oma ohjelma. IP-alueen tavoitteet tulevalle ohjelmakaudelle on jo koottu, seuraavaksi ovat vuorossa sidosryhmätilaisuudet alueella, jossa puretaan tärkeimmät asiat. Enää ei siis olla vain viranomaisvalmisteluvaiheessa, vaan nyt osallistetaan myös laajempaa asiantuntijaporukkaa!

Parhaat esimerkit ja yhteistyötarpeet 


Lapin ELY-keskuksen johtava toimiala-asiantuntija Heino Vasara toi terveisensä Lapin valmistautumisesta tuleviin suurinvestointeihin. Keskeistä valmistautumisessa on yhteistyö eli mukana on oltava sekä alueorganisaatiot että oppilaitokset. Tarkoitus on, että maakunnalliset toimijat tukevat alueellista toimintaa, sillä esim. kuntien elinkeinoyhtiöiden hartiat ovat kovin kapeat suurinvestointien valmisteluun. Nyt päivitetään aluueellista tilannekuvaa suurhankkeiden kuten Kemijärven Boreal Biorefin, Kemin biotuotetehtaan osalta ja kaivossuunnitelmien osalta.

Rovaniemen koulutuskeskus REDU:lla pyörii Puusta liikenteen polttoaineeksi -esiselvityshanke, josta oli kertomassa Vesa-Matti Ruismäki. Ajatuksena on tuottaa polttoainetta liikenteelle ympäristöystävällisesti ja paikallisesti sekä hyödyntää prosessin hukkalämpö kaukolämpöverkossa. Puukaasutustekniikka on jo olemassa, pullonkaulana on tällä hetkellä vain puukaasun metanisointi.

Team Botnian Tiina Pelimanni esitteli Lapin kaasutaloussuunnitelma -hanketta, jossa tarkoituksena on mm. selvittää Meri-Lapin biokaasulaitosinvestoinnin kannattavuus, toteutettavuus ja sijoitusvaihtoehdot. Selvityksen alla on myös kaasutankkausasemien sijainnit niin raskaalle liikenteelle kuin yksityisautoilullekin. Mukana hankkeessa on useita kuntia, sillä asia on tärkeä koko Lapin kannalta. 

Tommi Lepojärvi Vaasan yliopistosta esitteli BiTooL-hanketta. Nimi on lyhenne sanoista biokaasuntuotanto, oleellinen osa Lapin maaseudun vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta. Hanke pyörii aina vuoden 2021 loppuun, osatoteuttajinaan Sodankylän, Sallan ja Posion kunnat, ja selvityksen alla tulee olemaan mm. erilaiset biokaasulaitoksen teknologioihin ja logistiikkaan liittyvät haasteet. Yksi vaihtoehto on myös liikkuva biokaasulaitos, jolloin metaania saataisiin useista eri kohteista kerralla.

Saijan Energia Oy:tä edusti Heikki Törmänen, joka totesi, että kylän omasta biokaasuntuotannosta riittäisi biokaasua polttoaineeksi noin sadalle kaasuautolle. Yhtiön tavoitteena onkin oman biokaasulaitoksen perustaminen kylälle. 

Sodankylän kunnan kuulumiset toi Ville Pyhäjärvi, joka kertoi, että heillä meneillään on energiastrategian kehittämistyö sekä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Lisäksi suunnitelmissa on siirtyminen elintarviketiloissa tehokkaampiin energiantuotantomalleihin, ja kala-alan laitoksiin on hankinnassa aurinkopaneeleita vastaamaan jäähdytyksestä. Kunnan uuden hyvinvointikeskuksen läheisyyteen on tulossa kaukolämpölaitos, joka tulee palvelemaan koko kylän eteläosaa. Sodankylän toiveena on saada asiantuntijoita käyttöön eri hankkeista ympäri Lapin, jotta energia-alaa voidaan edistää tehokkaasti myös Sodankylässä. 

Yhteistyöhön valmista porukkaa! Kuva: Maaseutuklusterin viestintä. 
ProAgrian Harri Salow tarjoaa maatiloille neuvontaa uusiutuvan energian investointeihin liittyen. Maatilojen perusselvityksen tehdänä Neuvo 2020 -rahoituksella, ja käytettävissä on 10 000 € yhtä tilaa kohden. Suurin osa Lapin maatiloista ei ole vielä hyödyntänyt tätä rahoitusta, joten kannattaa ottaa yhteyttä Harriin (harri.salow@proagria.fi / 040 553 0817)! 

Ympäristöviranomaisen näkökulmaa toi tilaisuuteen Eero Leppänen, joka muistutti, että biokaasulaitoksenkin yhteydessä jätteenkäsittelyn tulee olla ammattimaista. Hän myös kertoi kokemuksiaan kaasuautoilusta - valitettavasti tällä hetkellä Lapista katsottuna lähin tankkausasema on Oulun Ruskossa, mutta kenties tulevaisuudessa eri selvitysten ja hankkeiden toteutumisen myötä myös Lapissa voi tankata autoon biokaasua? 

Tanja Lepistö Suomen metsäkeskukselta kertoi Arktisen älykkään metsäverkoston kuulumisista. Verkostolla on yhteistyötä Sallan kunnan kanssa, ja siellä onkin pyörähtänyt käyntiin Leader-hanke Kiertotaloutta energiapuusta. Lisäksi Lepistö muistutti Metsästä puhetta -kirjoitussarjasta Lapin kansassa - jatkokirjoituksista voidaan lähteä nyt neuvottelemaan, kunhan verkosto nostaa juttuaiheita esille! Mikäli sinulla on mielessäsi jokin metsätalouteen, -teollisuuteen tai investointeihin tai muuten vain metsään liittyvä juttu, niin ota yhteyttä: tanja.lepisto@metsakeskus.fi / 029 432 5233. Myös Pilkkeen sivuille voi käydä ilmiantamassa erilaisia esittelykohteita kohdetyypin (esim. maastokohteet, sähköiset palvelut) tai teeman (esim. ilmastonmuutos, elinkeinojen yhteensovittaminen) mukaan. Huomathan, että kohteet voivat olla myös yksityismailta!

Yrittäjä Matti Henttunen esitteli "Siltavoima"-hankettaan, jonka tarkoituksena on kineettisen energian talteenottaminen virtaavista vesistöistä niitä rasittamatta. Pienvesivoimalla voitaisiin parantaa kylien elinvoimaisuutta ja omavaraisuutta. 

Lapin AMK:lta Kemin yksiköstä oli paikalle saapunut Mikko Rintala, joka kertoi Interreg Pohjoinen -rahoitteisesta EEBAK-hankkeesta, jossa tutkitaan rakennusten energiatehokkuutta aktisissa ympäristöissä. Suomessa pilottikohteita ovat Sodankylä, Kolari, Pello ja Kemi. Mukana on niin vanhaa kiinteistökantaa 70- ja 80-luvuilta kuin uusiakin rakennuksia. Erityisen mielenkiinnon kohteena on, mikä on oleellisin asia, joka rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttaa. Tärkeää on viedä tutkimustieto arktisille kunnille. Hanke onkin jakanut tietoa Lapin kunnissa hankeyhteistyössä järjestettyjen energiailtojen kautta.

Tilaisuus oli samalla myös Interreg Europe -rahoitetun APPROVE-hankkeen sidosryhmätilaisuus. APPROVE:n kuulumiset kertasi Eero Purontaus. Tarkoituksena on, että sidosryhmät, kuten 7.5. koolla ollut porukka, voivat koota ajankohtaista tietoa ja substanssiosaamista uusiutuvaan energiaan liittyen esim. APPROVE-hankkeelle, joka sitten edistää asioita EU-tasolla. Tuokaa siis uusiutuvan energian hyödyntämiseen liittyviä epäkohtia esille, niin esteitä voidaan purkaa! Yhteydenotot: eero.purontaus@lapinliitto.fi. 

Päivän kruunasi Lapin liiton yhteistyökoordinaattori Maiju Jolma-Taylorin puheenvuoro, jossa hän kertoi Interreg Pohjoisen rahoitusmahdollisuuksista päivän teemoihin liittyen. Yksi toimintalinja Interreg Pohjoinen ohjelmassa on yrittäjyyteen liittyvä, josta esim. Lapissa toimivat kehitysyhtiöt sekä ProAgria voisivat ottaa kopin ja edistää siten Interreg Pohjoinen -rahoituksen käyttöä. Tälle ohjelmakaudelle on vielä kaksi hakukierrosta jäljellä, ja mahdollista on saada myös 100 % rahoitusta! Lisätietoa rahoitusmahdollisuuksista: http://www.interregnord.com/fi/.

Vahva viesti päivän aikana oli se, että on erittäin tärkeää, että tieto kulkee eteenpäin hankkeelta toiselle. Päällekkäistä työtä voidaan välttää, kun levitetään tietoa esim. erilaisten selvitysten tuloksista muille organisaatioille, jolloin uudet hankkeet voivat lähteä viemään selvitysten tuloksia eteenpäin kohti käytäntöä. 

Opinnäytetyö Lapin kuntien energiaomavaraisuudesta


Maaseutuklusterille on valmistunut Lapin AMK:sta opinnäytetyö, jossa tutkitaan Lapin kuntien energiaomavaraisuutta. Oparin voit käydä lukemassa täältä: LINKKI.

Alla pieni katkelma opinnäytetyön tekijän Kalle Salmisen tunnelmista valmistumisen jälkeen. 

Opinnäytetyön tekijä Kalle Salminen.
Kuva: Kalle Salminen.
"Sain opinnäytetyöni toimeksiannon Lapin liitolta keväällä 2018 liittyen Lapin Arktisen biotaloudenkehittämisohjelmaan. Opinnäytetyön nimi on "Lapin kuntien energiaomavaraisuus ja suhtautuminen Lapin biotalousohjelman tavoitteisiin". Tavoitteena oli selvittää Lapin kuntien tahtotilaa uusiutuvan energian käyttöön ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä kuntien suhtautumista Lapin Arktisen biotalouden kehittämisohjelmassa määriteltyihin tavoitteisiin. Tulosten avulla voidaan edistää Lapin liiton ja Maaseutuklusterin aloittamaa työtä nostamalla esiin uusiutuvaa energiaa käyttäviä kuntia erilaisissa viestintäkanavissa sekä tarvittaessa tarjoamalla asiantuntijapalveluita ja neuvontaa kunnille, jotka haluavat parantaa omaa energiaomavaraisuuttaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kaikkiin 21 Lapin kuntaan lähetettyä laadullista kyselytutkimusta. Vastaanottajat olivat muun muassa kuntien teknisiä johtajia, kunnaninsinöörejä, rakennusmestareita, toimialajohtajia, rakennustarkastajia ja kiinteistöpäälliköitä. Vastauksia saatiin 16 kunnasta.

Lapin Arktisen biotalouden kehittämisohjelman tavoitteeseen saada 10 energiaomavaraista kylää tai asumiskeskittymää Lappiin  vuoteen 2025 mennessä suhtauduttiin varovaisen toiveikkaasti, ja tavoite herätti kunnissa kiinnostusta. Taloudelliset ongelmat ja hankkeiden rahoitus koettiin ongelmiksi, mutta selkeinä positiivisina vaikutuksina tavoitteiden toteuttamisessa nähtiin muun muassa aluetalouden kohentuminen, imagon parantuminen ja paikallisen yritystoiminnan vilkastuminen. Mahdollisia pilottikohteita energiaomavaraisiksi kyliksi tuotiin esille, mutta asiassa kaivattiin neuvontaa ja apua. 

kuva: Tiina Liuska, Lapin liitto
Uusiutuva energia näkyy kuntien strategiassa ja painopisteissä vähintään epäsuorasti, ja uusiutuvaan energiaan investoidaan. Enemmistö vastanneiden kuntien kuntastrategioista tuki Lapin Arktisen biotalouden kehittämisohjelman tavoitetta 10 energiaomavaraisesta kylästä tai asumiskeskittymästä vähintään epäsuorasti. Vastanneiden kuntien arvio tämänhetkisestä energiaomavaraisuudestaan oli keskimäärin 27 %. Maaseutukunnissa omavaraisuusaste arvioitiin korkeammaksi kuin kaupunkikeskuksissa.

Opinnäytetyöprosessi oli opettavainen, ja haluttuihin tavoitteisiin päästiin. Tällä hetkellä olen valmistunut metsätalousinsinööriksi ja olen töissä Metsäkeskuksella Oulaisissa seuraavat viisi kuukautta."


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Sallalainen biokaasu askeleen lähempänä


Kuntakierroskaravaani karahti Sallaan perjantaina 12. huhtikuuta. Tilaisuuden järjestäjänä toimi Maaseutuklusterin kumppanihanke Biokaasuntuotanto, oleellinen osa Lapin maaseudun vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta -hanke. Teemana oli tietysti biokaasu sekä bioenergia ylipäänsä. Täyden tuvan edessä ohjelma oli seuraavanlainen:

12:30–13:00 Kahvit
13:00–13:10 Tilaisuuden avaus, Erkki Parkkinen, Sallan kunnanjohtaja
13:10–13:25 Hanke-esittely, Ari Haapanen, Vaasan Yliopisto
13:25–13:40 Maaseutuklusteri ja bioenergia Lapissa, Tanja Häyrynen, Lapin liitto
13:40–14:05 Vetovoimaa ekologisuudesta Sallaan, Eerika Tuomas, Sallan kunta
14:05–14:20 Biokaasulaitosmalli, esittely netin kautta, Sami Vinkki, Demeca Oy
14:20–14:30 Biokaasulaitos Saijalle, Heikki Törmänen, Saijan Energia Oy
14:30–14:40 Biokaasulaitosinvestointi ympäristöviranomaisen näkökulmasta, Eero Leppänen, Pelkosenniemen-Savukosken ktt ky
14:40–15:00 Biokaasuauton hankinta ja käyttökokemuksia, auto paikan päällä, Eero Leppänen
15:00 Tilaisuus päättyy

KOKO TILAISUUDEN MATERIAALIT TÄÄLLÄ!

Sallan kunnanjohtaja Erkki Parkkinen avasi tilaisuuden toteamalla, että Sallassa on tällä hetkellä vahvasti tapetilla samat asiat kuin kansainvälisilläkin kentillä. Tarve kestäville ratkaisuille liikenteen, matkailun ja maatalouden suhteen on valtava ilmaston lämmetessä. Siksi kaikki rahastot korostavat vähähiilisyystavoitteita ja päästöjen vähentämistä. Sallan alueelta sekä rajan takaa Venäjältä löytyykin energiaan valtavasti raaka-ainetta hoitamattomista metsistä. Myös kunnan kasvavan matkailun kannalta on tärkeää, miten esimerkiksi energia hiihtokeskuksessa tuotetaan ja miten kierrätys toimii.

Vaasan yliopiston Ari Haapanen esitteli Sallassa tilaisuuden järjestäjähanketta, joka tunnetaan myös lyhyemmällä nimellä BiTOOL. Hankkeen tarkoituksena on miettiä uutta toimintamallia biokaasun tuotannolle. Lapin haasteena on suhteellisen pienet tilakoot, mikä ei takaa riittävää syötemassa biokaasun tuotannolle. Uudessa toimintamallissa syötteitä ei kerättäisi yhdestä keskitetystä laitoksesta, vaan Lapin maaseutua kiertäisi rekka, joka keräisi biokaasuun tarvittavan syötemassan ja jalostaisi siitä myös liikennepolttoainetta. Hankkeen tuloksena saadaan aikanaan selvitykset mm. biokaasun jakeluverkosta, teknologioista sekä rakentamiseen liittyvistä luvituksista ja määräyksistä. Tärkeässä roolissa on myös tiedon jakaminen biokaasuautoilusta sekä ylipäänsä biokaasusta energian lähteenä ja osana kiertotaloutta.


Tanja Häyrynen kertoi kuulijakunnalle Maaseutuklusterin toiminnasta sekä bioenergiaponnistuksista Lapissa. Keskustelujen lomassa kävi ilmi, että Sallassa ainakin kirkonkylää lämmitetään hakkeella, samoin Sallatunturin hiihtokeskusta ja Poropuiston aluetta. Hake tulee Sallan yhteismetsältä ja Metsänhoitoyhdistykseltä, mutta koska Vapo on tällä hetkellä vastuussa hakkeen toimittamisesta, tulee raaka-ainetta jonkin verran myös rajan takaa Venäjältä. Viime aikoina on ollut vaikeuksia hankkia haketta Sallan alueelta, vaikka Vapo tähän pyrkiikin. Tämä herätti paljon keskustelua tilaisuudessa. Kuulostaa kummalliselta, että samaan aikaan kun Sallassa on valtava määrä hoitamattomia metsiä, pitää puuta silti hankkia naapurista. "Metsät kuntoon, puu karsittuna rankana eteenpäin ja näin tuloja kaikille!" todettiin tilaisuudessa. Sallassa on meneillään Leader-hanke, jossa mietitään, miten paikallisia korjuu-urakoitsijoita voitaisiin työllistää ja samalla saada raaka-ainetta lähialueelta sekä metsiä hoidettua. Jos paikallista puuta saataisiin kaasutettua ja jalostettua myös liikennepolttoaineeksi, olisi urakoitsijoilla lisää kannustimia hoitaa metsiä ja luoda siten työpaikkoja alueelle.

Sallassa matkailun kasvukäyrä on jyrkässä nousussa, mutta matkailulta vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta, kertoi Sallan kunnan Eerika Tuomas, joka vastaa Vetovoimaa ekologisuudesta Sallaan -hankkeesta. Kyseessä on matkailun kehittämishanke, jossa Matkalle Sallaan ry vastaa yritysrahoituksesta. Tarkoituksena hankkeen kautta on taata, ettei Sallalle käy kuten monille matkailualueille Euroopassa, joissa ympäristön kantokyky on ylitetty niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Tavoitteena on vahvistaa myös ympärivuotista matkailua. Tärkeässä roolissa ovat esimerkiksi kierrätyksen kehittämistoimet: kierrätyspaikkoja niin muoville, metallille kuin biojätteellekin pitää olla.

Demecan Sami Vinkki kertoi puhelimitse Deceman toiminnasta suomalaisen maatalouden puolesta. Maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä heikolla tasolla, mutta Demecan visiona on mahdollistaa maaseudulla asuminen. Avaimet vision saavuttamiseen ovat maatilojen kannattavuuden ja hyvinvoinnin parantaminen sekä kestävä kasvu. Demeca tuottaa esimerkiksi maatilakokoluokan biokaasulaitoksia. Hajautettu energiantuotanto, kuten biokaasun tuotanto, onkin yksi keskeinen ratkaisu ilmastonmuutosta estettäessä, ja edellinen hallitus tekikin valtavia helpotuksia maatilojen investoinneille: nyt investointeihin saa jopa 40 % tuen. 

Mutta millainen työvoiman tarve biokaasulaitoksella on? Tekniikkaa laitoksessa on toki jonkin verran, joten laitos vaatii ajoittain ammattihuoltoa lähinnä osien vaihdon muodossa. Perus laitoshuoltoa kuten öljynvaihtoa ja rasvausta voi tehdä lähes kuka vaan. Isommat huollot tulevat huoltosopimuksen kautta esimerkiksi Demecan toteuttamana. Voisi siis sanoa, että biokaasulaitoksen käyttö on yhtä helppoa kuin hakelaitoksen käyttö! Päivittäinen työn tarve on vain noin 15 minuuttia. 

Saijan bioenergia oy oli tietysti ansaitusti tapetilla tilaisuudessa. Heikki Törmänen kertoi, että Saijan kylällä tähdätään omien raaka-aineiden hyödyntämiseen oli kyse sitten marjoista, rehuista, puusta tai lihasta. Saijalle tulevaan biokaasulaitokseen on tarkoitus rakentaa biojätteen vastaanottotilat, puhdistuslaitteet, generaattori, erillinen puhdistuslaitos liikennepolttoaineille ja biokaasun varastointipaikka, kuljetussäiliöt sekä jakeluasema. Tarkoituksena on, että puhdistettua kaasua voitaisiin kuljettaa myös muille jakeluasemille kauemmas. Saijan biokaasulaitos kattaisi koko kylän energian ja polttoaineen tarpeen ilman pääomapakoa. Samalla laitos työllistäisi 13 henkilöä ja edistäisi kylän muita elinkeinoja kuten omaa elintarviketuotantoa. Jakeita on saatavilla hyvin Saijan ympäristöstä, tämä on selvitetty jo aiemmassa hankkeessa. Lietelanta ja maatalousperäiset jätteet ovat ensisijaisia jakeita, vasta sitten tulevat metsän raaka-aineet sekä lähialueiden muiden yritysten kuten ravintoloiden sivuvirrat.

Iltapäivän päätti ympäristötarkastaja Eero Leppänen, joka kertoi kansalle viranomaisen näkökannan biokaasulaitoksen investointiin. Melu ja muut haitat tulee toki ottaa huomioon laitosinvestointia selvitettäessä, mutta toisaalta on erittäin suositeltavaa, että jätettä jalostetaan esimerkiksi kaasun muotoon, eikä vain polteta satojen kilometrien päässä, kuten tällä hetkellä tehdään. Tilaisuus päättyi varsin asiankuuluvalla tavalla, kun Leppänen myös esitteli paikalle tuomaansa biokaasuautoa. Saapa nähdä, kuinka kauan aikaa vierähtää ennen kuin Sallassa ja muualla Lapissa ajellaan biokaasuautoilla - toivottavasti ei kovin kauaa!


Haluatko meidät vierailulle myös omaan kuntaasi? Ota yhteyttä:
Tanja Häyrynen, projetkipäällikkö, tanja.hayrynen@lapinliitto.fi, 040 704 3130
Johanna Asiala, projektikoordinaattori, johanna.asiala@lapinliitto.fi, 040 661 2592


Kuvat: Maaseutuklusterin viestintä, Lapin liitto
Teksti: Johanna Asiala

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

#Lapinlähiruoka - lähiruokaa Lapin keskuskeittiöihin


Haastamme Lapin kunnat ottamaan kuuden viikon ruokalistoillensa yhden lähiruokapäivän, jolloin jokin osa tarjolla olevasta ruoasta on valmistettu lähituotteista kuten lappilaisesta perunasta, nauriista, kalasta, lihasta tai marjoista. Koko menun ei tarvitse olla lähiruokaa, vaan riittää, että valmistuksessa on käytetty jotakin lähituotteita. Tavoitteena haasteen kautta on saada lappilaisille lähituotteille näkyvyyttä ja kasvavaa kysyntää myös julkisten ruokapalveluiden puolella. 

Haasteen taustalla on Maaseutuklusteri, joka edistää toimillaan lappilaisten elintarvikkeiden jatkojalostusta ja siten lähiruoan tarjontaa sekä kysyntää. Maaseutuklusteri on myös ylläpitäjänä Rovaniemen REKO-lähiruokarenkaassa (www.facebook.com/groups/RovaniemenReko/), joka on Facebookin kautta toimiva suoramyyntikanava lähituotteille. 

Maaseutuklusterissa on tehty laskelmia siitä, millaisia aluetalousvaikutuksia lähiruoan käyttämisellä on Lapissa maakunnan, seutukuntien, kuntien ja jopa kylien tasolla. Lähiruokaa käyttämällä ruoan tuotannon ja jalostuksen työpaikat säilyvät alueella ja pääoma jää alueelle, eikä karkaa maakunnan tai jopa valtion rajojen ulkopuolelle. Voit käydä tutustumassa laskelmien pohjalta tehtyihin havainnollistaviin kuviin täällä: http://tinyurl.com/lahiruokahaaste

Lähiruokahaaste järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Lapissa. Haastamme kaikki Lapin kunnat ja kuntien ruokapalvelut liittymään mukaan haasteeseen! #tehemäpois #RakkauestaLappiin! 



Toimikaa näin: 

1. Ottakaa yhteyttä lähiruoan tuottajiin lähellänne. Jos ette tunne alueen tuottajia, voitte ottaa yhteyttä myös Maaseutuklusteriin (yhteystiedot alla). 

2. Suunnitelkaa yhdessä ruokalista, missä lähituote on mukana joko yhtenä tai useampana päivänä. 

3. Olkaa yhteydessä paikallismediaan ja kertokaa osallistuvanne lähiruokahaasteeseen. 

4. Muistakaa viestiä lähiruokapäivästä laajasti paitsi kunnan omissa viestintäkanavissa myös sosiaalisessa mediassa! Päivän aikana voitte käyttää esimerkiksi seuraavia aihetunnisteita: #Lapinlähiruoka, #lähiruokapäivä ja #lähiruokahaaste tai jotakin omia tunnisteitanne. Voitte myös merkitä julkaisuihinne @arktinenbio-käyttäjän Twitterissä sekä @arktinenbiotalous-käyttäjän Facebookissa ja Instagramissa. 

5. Päättäkää tulevan ruokalistan lähituote ja jatkakaa samaan malliin! 


Lähiruokaterveisin, 
Maaseutuklusterin viestintä -hanke: www.lappi.fi/lapinliitto/arktinen-biotalous


Jäikö kysyttävää? Ota yhteyttä! 

Tanja Häyrynen 
projektipäällikkö, Lapin liitto 
040 704 3130 

Johanna Asiala
projektikoordinaattori, Lapin liitto
040 661 2592

Ps. #Lähiruokahaasteen yhteyteen olemme myös uusineet kyselymme Lapin keskuskeittiöille. Haluamme tietää, kuinka paljon keskuskeittiöt ovat käyttäneet lähiruokaa (Lapin tai koko Pohjois-Suomen tasolla) vuoden 2018 aikana. Kannustamme keskuskeittiöitä jättämään tietonsa lyhyeen kyselyyn, jotta voimme jatkossakin nostaa kuntien toimia esille eri foorumeilla. Alla näet kuvan vuoden 2016 ja 2017 tuloksista.

Uusitun kyselyn löydät täältä: https://fi.surveymonkey.com/r/lahiruokalapissa 


torstai 11. huhtikuuta 2019

Pyhätunturilta Jalasjärvelle - erään tuulivoimalan tarina

Juttu liittyy Itävallan energiamatkan juttusarjaan, josta on julkaistu jo aiemmin kaksi juttua: Sataenergian juttu sekä Etelä-Savon energian juttu. Tiedot tähän juttuun on antanut kyseisen tuulivoimalan omistaja Hannu-Pekka Kivistö Jalasjärveltä.

Kivistön tuulivoimala Jalasjärvellä. Kuva: Hannu-Pekka Kivistö. 

Kivistön tuulivoimala sijaitsee valtatie 3 varrella Jalasjärven rannalla, Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Mastokorkeutta tällä komeudella on 31 metriä, ja turbiinin siipien pituus on 12 metriä. Tuotanto alkaa rullata tuulen puhaltaessa 4 m/s, ja tuulennopeuden ollessa 14 m/s on teho 220 kW. 

Mutta miten tuulivoimala päättyi Lapin Pyhätunturilta aina Etelä-Pohjanmaalle Jalasjärven rannalle? Kyseinen voimala pyöri VTT:n ja Kemijoki Oy:n koelaitoksena Pyhätunturilla vuosina 1993–2001, jossa sitä päästiin testaamaan arktisissa olosuhteissa. Hannu-Pekka Kivistö törmäsi kuitenkin voimalan myynti-ilmoitukseen Tuulensilmä-lehden numerossa 8/2001. Kun mylly oli vielä marraskuussa 2001 vailla uutta omistajaa, päätti Kivistö kokeilla onneaan ja tehdä tarjouksen sähköpostitse - ja hänen tarjouksensa lopulta voitti! Edessä oli enää rakennusluvan hankinta ja totta kai asianmukainen naapurien kuuleminen. Lopulta voimala saapui Jalasjärvelle rekkakuljetuksella ja on pyörinyt siellä vuodesta 2002 lähtien.

kuva: Hannu-Pekka Kivistö.
Tuulivoimalan rakennus paikan päällä vaati monenlaista osaa ja osaajaa. Perustus tehtiin 7x7 metrin kokoiselle laatalle, jonka paino oli 140 tonnia. Myös torni, konehuone ja lavat piti puhdistaa ja huoltaa, samalla poistettiin lapalämmitykset. Mobiilinosturi vieraili paikalla kaksi kertaa. 

Sähköä tuulivoimala tuottaa vuositasolla 100–140 MWh. Huippukäyttöaika on 460–640 h. Erityisen hienoa on se, että käytettynä hankitun voimalan hankintakustannukset on saatu jo kuoletettua eli voimala on maksanut itsensä takaisin peräti jo kahteen kertaan! Tuotettu sähkö myydään verkkoon, ja myyntihinta on sidottu pörssihintaan.  

Käyttökokemukset ovat Kivistön mukaan olleet pääosin positiivisia, ja voimala on toiminut odotusten mukaisesti. Teknisiä käytön keskeytymisiä on tullut vain vähän, kuten tuulimittariin tullut ukkosvaurio ja ongelmat pyörivässä tuulessa. Huoltona voimala vaatii määräaikaisen voitelun sekä pulttikiinnitysten kireyden tarkistamisen. Turbiinien pyöriessään tuottama melu ei häiritse 80 metrin etäisyydellä sijaitsevassa asunnossa, ja Kivistön mukaan auringon ollessa voimalan takana silmät tottuvat pian lapojen aiheuttamaan välkyntään.

Lisätietoja tuulivoimalasta antaa sen omistaja Hannu-Pekka Kivistö, puh 045 270 2433.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Aluetalous kuntoon metsähakkeen käytöllä - näin toimitaan Etelä-Savossa

Juttu liittyy Itävallan energiamatkalla mukaan tarttuneisiin oppeihin. Ensimmäinen parastamisjuttu liittyi Sataenergian toimintaan, ja jutun voit käydä lukemassa täältä! Tiedot alla olevaa juttua varten on välittänyt ESE:n kaukolämpöpäällikkö Auli Haapiainen-Liikanen. 


Pursialan voimalaitos yläilmoista kuvattuna. Kuva: ESE.
Etelä-Savon Energia Oy eli ESE (https://www.ese.fi) tuottaa sähköä ja kaukolämpöä Pursialan CHP-voimalaitoksessa sekä lämpöä useissa erillisissä alueellisissa yksiköissä. Lähes kaikki ESE:n käyttämät polttoaineet niin Pursialan CHP-voimalaitoksessa kuin alueellisissakin lämpökattiloissa ovat kotimaisia. ESE hyödyntääkin energiantuotannossa metsäenergiapuuta, mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotejakeita sekä polttoturvetta. Tällä hetkellä ESE on yksi johtavista bioenergian käyttäjistä Suomessa.

ESE on teetättänyt Gaia Consultingin kautta laskelmia kotimaisten polttoaineiden käytön aluetaloudellisista vaikutuksista sekä työllistymis- ja kestävyysvaikutuksista. Alla on esitetty selvityksessä esille saatuja taloudellisia vaikutuksia ja työllisyysvaikutuksia sekä vertailtu eri polttoaineiden kestävyyttä. 
kuva: Gaia Consulting / ESE

Taloudelliset vaikutukset


ESE:n polttoaineen hankintaketju.
Kun Pursialan CHP-voimalaitoksessa käytetään puuta ja turvetta polttoaineina, jää Mikkelin alueelle tuloja 1112 miljoonaa euroa vuodessa sisältäen voimalaitoksen ja omistajan tuloksen, kunnan verotulot sekä tulot arvoketjun yrityksille ja palkansaajille. Kivihiiltä käytettäessä vastaava tulo on vain 2 miljoonaa euroa. Kun ESE:n kolmessa lämpölaitoksessa käytetään metsähaketta, jää Mikkelin alueelle tuloja lähes 0,7 M € vuodessa, ja kevyellä polttoöljyllä vastaava vaikutus on peräti negatiivinen eli -0,7 M €

Työllisyysvaikutukset


Puuta ja turvetta käytettäessä Pursialan voimalaitoksessa työllistävä vaikutus on kaksinkertainen verrattuna kivihiilen käyttöön, eikä tässä laskelmassa ole edes arvioitu välillisesti syntyviä työpaikkoja. Kivihiiltä poltettaessa työllisyysvaikutus olisi noin 90 htv/v, mutta kun puun määrä voimalaitoksessa nostetaan 85 prosenttiin (turve 15 %), suora työllisyysvaikutus on noin 200 htv/v, josta noin 130 htv/v polttoaineen hankintaketjussa. 

Kun tilannetta tarkastellaan kolmen eri lämpölaitoksen (Anttolanhovi, Haukivuori, Hirvensalmen tehdas) näkökulmasta, on työllisyysvaikutus kevyttä polttoöljyä käytettäessä 0,4 htv/v. Kun polttoöljy korvataan metsähakkeella, polttoaineketjuun tulee 2,7 htv/v lisää, jolloin näiden lämpölaitosten kokonaistyöllistävyys on n. 3 htv/v.

Esimerkkinä Haukivuoren lämpölaitos

Haukivuoren lämpölaitos. Kuva: ESE.

Kun Haukivuoren lämpölaitoksessa hyödynnetään puuta kevyen polttoöljyn sijaan, jää Mikkelin talousalueelle tuloja noin 500 000 € enemmän kuin ulkomaista kevyttä polttoöljyä käytettäessä. Puupolttoaineen käyttäminen Haukivuoren lämpölaitoksessa on Etelä-Savon Energialle noin 300 000 € kannattavampaa kuin kevyen polttoöljyn käyttäminen.



Polttoaineiden kestävyysvertailu - etua metsän raaka-aineista

kuva: Gaia Consultin / ESE

Metsähakkeen kestävyysedut muihin polttoaineisiin verrattuna ovat:
1) positiivinen hiilitase, 
2) pienet tuotannon ja kuljetusten päästöt sekä 
3) pieni fossiili- ja mineraali-intensiteetti.

Merkittävä huomio metsähakkeen kestävyyttä tarkasteltaessa on se, että metsähake on polttoainevaihtoehdoista ainoa, jonka käytössä vapautuva hiili voidaan sitoa takaisin alle 20 vuodessa. Lisäksi tuotannossa käytetään vain vähän vettä verrattuna muihin vaihtoehtoihin, eikä hakkeen kuljetuskaan aiheuta merkittäviä CO2-päästöjä. Toisaalta myös fossiili- ja mineraali-intensiteetti on pieni: tuotannossa kulutetaan vain vähän fossiilisia raaka-aineita, eikä tuotantoon tarvitse käyttää merkittäviä määriä mineraaleja. 

Polttoaineiden tuotantoketjujen tarkasteluun valituilla indikaattoreilla metsähake on ainoa jolle ei löydy potentiaalisia kestävyysriskejä. Muiden polttoaineiden kohdalla kestävyysriskit nousevat esiin fossiilisten luonnonvarojen käytöstä sekä negatiivisesta vaikutuksesta hiilitaseeseen. Esimerkiksi kivihiilellä on erityisen korkeat tuotannon päästöt, ja kevyen polttoöljyn sekä turpeen valmistuksessa uusiutuvien osuus tuotannon energiankäytöstä on pieni.

Selvityksen perusteella voidaan siis sanoa, että ESE on pitkäjänteisellä, kestäviin puupolttoaineisiin panostavalla strategialla tuottanut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Mikkelin alueen talouteen ja työllisyyteen. Tällaisesta toiminnasta voimme ottaa oppia myös Lappiin!

Ps. Haluatko tietää, mitä muita uusiutuvaan energiaan nojaavia innovaatioita ESE on Etelä-Savon alueella kehitellyt? Käy tutustumassa Ristiinan Green Villageen ja sen aurinkohybrideihin täällä!

torstai 4. huhtikuuta 2019

Puusta energiaa!

Itävallan energiamatkalla otettiin mallia paitsi itävaltalaisista energiakylistä ja heidän tekemistään ratkaisuista myös muista Suomen alueista. Tässä jutussa kerromme, miten satakuntalainen yritys tekee kotimaisesta puusta energiaa!
Sataenergian lämpölaitos Eurajoella.
Sataenergia Oy (http://www.sataenergia.fi/on nimensä mukaisesti Satakunnassa toimiva puuenergian ostaja ja tuottaja. Sataenergian toimitusjohtaja Petteri Ojarinta kertoo, että he ostavat energiapuun lämpölaitoksiinsa paikallisilta metsänomistajilta tai yhteistyössä metsänhoitoyhdistysten kanssa.
- Suurin osa käytettävästä energiasta on puuperäistä, esimerkiksi vähintään 95 % lämpöenergiasta tuotetaan puusta. Lisäksi pyrimme pitämään puun osuuden niin korkealla kuin mahdollista. Koemielessä laitoksilla on kokeiltu myös ravinnoksi kelpaamatonta kauraa ja puupelletin polttoa, mutta olemme todenneet metsähakkeen olevan meille helpoin ja kustannustehokkain polttoaine. 
Keskimääräisesti puu tulee Sataenergian lämpölaitoksille noin 30 kilometrin päästä.
- Kuljetusmatka on pyritty pitämään korkeintaan 50 kilometrissä, toteaa Ojarinta. 

Harjavallan hakevarasto.
Toistaiseksi aluetalouden vaikuttavuutta osoittavia laskelmia ei Sataenergian toiminnasta ole tehty, mutta Ojarinnan mukaan Luvialla laskettiin aikanaan kuinka paljon kunta säästää siirryttäessä kevyestä polttoöljystä hakkeen polttoon. 
- Työllisyysvaikutukset alueella ovat kuitenkin merkittävät. Laitokset työllistävät Sataenergian oman henkilökunnan lisäksi hakkuriurakoitsijoita, kuorma-autoilijoita, laitospäivystäjiä sekä kahta traktoriurakoitsijaa. 
Toisaalta Sataenergian laitokset eivät työllistä pelkästään suorasti, vaan myös epäsuorasti puunhankinnan kautta.
- Unohtaa ei sovi noin 2900 kiintokuutiometrin vaikutusta alueen metsänhoitoon ja puun korjuun työllisyysvaikutuksia. Laitosten vuosittainen puun käyttö vastaa noin 60 hehtaarin vuosittaisia harvennushakkuita, muistuttaa Ojarinta. 
Luvian lämpölaitos.

Mutta entäpä sitten puuenergian päästöt alueella? 
- Kun Luvian laitoksen toimintaa käynnisteltiin, Luvian kunta vaati ja maksoi hiukkaspäästöjen mittauksen. Raja-arvona oli 120 mg/MJ, ja mittaus suoritettiin hyväksytysti eli saimme puhtaat paperit, kehuu Ojarinta ja jatkaa:
- Lisäksi rakennusehdoissa oli 20 metrin piippu, jolla taataan savukaasujen siirtyminen pois kuntakeskuksen yltä. Yhtään valitusta laitosten vaikutuksista ympäristöä pilaavasti ei ole tullut, mikä on hieno asia.  

Energian raaka-ainetta.
Uusiutuvalla energialla lämpenee Sataenergian toimesta kiinteistöjä Luvialla, Eurajoella sekä Harjavallassa. 
- Tällä hetkellä meillä on lämmitettävänä Luvian kirkonkylällä 11 kiinteistöä, joista yksi on paikallinen Sale-myymälä, kaksi seurakunnan kiinteistöjä ja loput kunnan kiinteistöjä. Eurajoen kirkonkylän läheisyydessä lämmitämme Eurajoen kristillisen opiston rakennuksia sekä Eurajoen kunnan yläasteen ja lukion rakennusta. Harjavallassa lämmitämme Hopearannan vanhainkotia.
Tulevaisuudessa Sataenergia pyrkiikin laajentamaan järkevästi jo olemassa olevaa lämmitysverkkoa, joka on Luvian kirkonkylällä läpimitaltaan n. 1,6 km ja Eurajoella noin 600 metriä. 
- Haemme kaiken aikaa aktiivisesti uusia lämmityskohteita. Mielenkiintoisia kohteita olisivat esimerkiksi elintarviketeollisuuden kiinteistöt, joissa lämmön- tai höyryntarvetta olisi myös kesäisin, pohtii Ojarinta.
- Myös energiapuun hankintaan tulee jatkossa satsata, sillä suurin osa yrityksemme liikevaihdosta tulee hakkeen myymisestä alueen isoille voimalaitoksille.

Ps. Julkaisemme pian kaksi muutakin Itävallan matkalla esille noussutta uusiutuvan energian esimerkkiä Suomesta, joten jääpä kuulolle!

Kuvat: Sataenergia

torstai 21. maaliskuuta 2019

Kemijärvi sitoutuu lähiruokaan

Maaseutuklusterin viestintä viesti lähiruoasta sekä REKO-renkaan toimintaperiaatteista Lapin järvimailla eli Kemijärvellä tiistaina 19. maaliskuuta. Vierailun teemaksi oli valikoitunut lähiruoka kaupungin omasta toiveesta. Kemijärvellä lähiruoka-asiaa on ajettu hartiavoimin eteenpäin jo monta vuotta, ja kunnan tavoitteena on saavuttaa 30 % lähiruoan käyttöaste vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Lapin koulutuskeskus REDU tarjoaa Kemijärvellä koulutusta liittyen luonnontuotteiden jalostukseen, joten puitteet ovat olemassa.
- Lähiruoan merkitys on korostunut: enää ei puhuta vain siitä, että lähiruoka on puhtaampaa ja vähähiilisempää, vaan myös siitä, että sen hankinnalla on aluetaloudellisia vaikutuksia!, totesi tilaisuuden avannut kaupunginjohtaja Atte Rantanen. 
- Esimerkiksi kaupungin investointi Kemijärven uuteen kalasatamaan Riekonniemessä on hyvä esimerkki siitä, miten tuemme paikallisia yrittäjiä ja lähiruoan käytön kasvua, Rantanen jatkaa. 



Tilaisuudessa kemijärveläisiä perehdytettiin kattavasti REKO-renkaiden toimintaan. Tarkoituksena olisikin saada Itä-Lappiin oma REKO, johon voisi liittyä myös Sodankylän kunta. REKOa varten tarvitaan aluksi innokkaita yrittäjiä, jotka sitoutuvat käyttämään REKOa yhtenä myyntikanavana. Jokaiseen jakeluun ei kuitenkaan tarvitse osallistua. 
- On hyvä muistaa, ettei REKO:ssa toimiakseen tarvitse olla y-tunnuksellinen yrittäjä. Voit myydä myös syksyn marjasatosi REKO:ssa, kannusti Lapin liiton Tanja Häyrynen kemijärveläisiä. 
Katso Häyrysen pitämä esitys TÄÄLLÄ

Tieto lähiruoan hyödyistä ja mahdollisuuksista tuli sopivaan saumaan Kemijärvellekin, sillä hankintastrategian päivittäminen on siellä ajankohtainen asia. 
- Kun hankintastrategiassa tai -ohjeessa lukee 30 % lähiruoan käyttötavoite, on kunnasta löydyttävä budjetti lähiruoan hankintaan, muistutti Itä-Lapin kuntayhtymän Anita Ruokamo. 
Kunnat voivat myös hyödyntää tarjouspyyntöjä sorvatessaan Lapin yrittäjien hankinta-asiamies Susanna-Sofia Keskinarkauksen asiantuntemusta. Näin onkin toimittu jo Posiolla. Hankintaosaamisen lisäksi koko lähiruokaketjussa koulutuksesta tuotantotiloihin logistiikkaan ja markkinointiin asti on puutteita, muistutti Kemijärven kehityksen Kimmo Kuparinen. 
- Hungry for Lapland -hanketta kehitellään tilkitsemään näitä pullonkauloja, kertoi Kuparinen. Katso Kuparisen tiivistys Hungry for Lapland -hankeaihion tarpeesta ja taustasta TÄÄLTÄ

Päivän parasta antia oli kuitenkin lyhyiden alustusten jälkeen vedetty keskusteleva työpaja. Työpajassa haastettiin valtuutetut ja yrittäjät vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1) Miten Kemijärvellä tartutaan lähiruoan edistämisen haasteeseen? 
2) Mihin alueena sitoudutaan? 
3) Mitkä ovat seuraavat askeleet?

Työpajan vastaukset syötettiin Menti-järjestelmään. Voit tutustua kysymysten vastauksiin täällä. Lisäksi olemme laatineet työpajan ja koko iltapäivän keskusteluista tiiviin yhteenvedon, joka kannattaa ehdottomasti lukaista läpi - kemijärveläiset nimittäin hyvin yksimielisesti kokivat Itä-Lapin REKO:n ja elintarviketalon tarpeelliseksi. Myös viestinnän rooli korostui keskusteluissa: pitää viestiä mistä lähiruokaa saa, miksi se on parempaa kuin muualta ostettu ruoka ja miksi kuntien tulisi lähiruoan hankintaan panostaa. YHTEENVETO täällä.

Maaseutuklusterin väki kiittää kemijärveläisiä erittäin aktiivisesta osallistumisesta työpajaan! Seuraavat askeleet on kirjattu yllä olevan linkin takana löytyvään yhteenvetoon - jäämme odottamaan muun muassa Kemijärven uuden hankintastrategian valmistumista!


Kuvat: Maaseutuklusterin viestintä

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Sodankylän kuntatilaisuus - mukaan tulevaan Itä-Lapin REKO:on?

kuva: Lapin materiaalipankki | Anna Muotka
Maaseutuklusterin karavaani karahti Sodankylään keskiviikkona 20. helmikuuta kuntakierroksen merkeissä. Tuolloin pienellä, mutta asiantuntevalla joukolla puhuttivat kovasti muun muassa kaivosasiat sekä lähiruoka Lapissa.

Ohjelma:
16.15 - 16.45 Elintarvikkeiden ja luonnontuotteiden jatkojalostaminen ja sen kannattavuus lappilaisella maaseudulla, Tanja Häyrynen, Lapin liitto 
16.45 - 17.15 Pienet energiantuotannon yksiköt lappilaisilla maatiloilla, Keijo Siitonen, ProAgria Lappi 
17.15 - 17.45 Elintarvikkeiden tuotantotilojen ja elintarvikealan kehittäminen hankkeiden kautta Lapin kunnissa, Krista Stauffer, Sodankylän kunta 
17.45 - 18.15 Elintarvikkeiden tuotanto- ja jalostustilojen käytännön rahoitusvaihtoehtoja, Anne Ristioja, Lapin ELY-keskus 

Voit käydä tsekkaamassa päivän esitysmateriaalin TÄÄLLÄ

Kuva: Lapin materiaalipankki | Eeva Mäkinen
Ennen kaikkea tilaisuuden aikana esillä oli huoli kaivosten vaikutuksesta lappilaisiin luonnontuotteisiin. Lappi nojaa paljon arktisiin, puhtaisiin raaka-aineisiin sekä luomu-statukseen erityisesti luonnontuotteiden suhteen. Tilaisuudessa peräänkuulutettiinkin mahdollisuutta tutkia kaivosten läheisyydessä olevaa maaperää, kuten lunta ja siinä mahdollisesti olevia jäämiä. Huolta viedään eteenpäin myös Maaseutuklusterin taholta. Mikäli kaivosasiat jäivät askarruttamaan, voit ottaa meihin yhteyttä, niin välitämme kysymyksesi eteenpäin (johanna.asiala@lapinliitto.fi). 

Esillä oli myös Lapin elintarviketalon toimintamalli. Tarkoituksena näillä sivuilla on auttaa elintarvikealan yrittäjiä Lapissa sekä koota heidän toimintaansa yhteen sivuille myöhemmin julkaistavan karttapohjan avulla. Puhuttiin myös REKO-toiminnasta. Kenties pian alulle ponnistettavaan Itä-Lapin REKO:oon voisi liittyä myös Sodankylän alue? Sodankylässä on muutenkin puhuttu lähiruokatapahtumien tarpeesta.
kuva: Lapin materiaalipankki