Etappeja elintarvikeyrittäjän polulta - osa 2.

Mitä elintarvikealan yrittäjältä vaaditaan? Hyvää makuaistia, isoja hauiksia vai kykyä ennustaa tulevaisuutta? Todennäköisesti kaikki edellämainittuja, mutta paras lähtökohta on kuitenkin innostus!

Pitää olla idea. Mieluiten sellainen, joka ei ole kiveen kirjoitettu ja jota voi muokata, jos ensimmäinen koekakku ei ota onnistuakseen. Osaamistakin tarvitaan, mutta sitä voi hankkia. Erityistaitoja voi ostaa ulkopuolelta ja itsekin voi kouluttautua. Se on usein jopa välttämätöntä jossakin yritystoiminnan vaiheessa. 

kuva: Maaseutuverkosto, Heli Sorjonen.

Pitää myös tykätä työnteosta ja siivoamisesta ja roudaamisesta, ainakin jos tekee itse edes osankin tuotteesta ja palvelusta. Työt eivät lopu. Ikinä. Pitää olla valmis täyttämään lomakkeita ja laskemaan. Ja laskemaan ja laskemaan.

Aika monta hankalaakin asiaa jaksaa kyllä tehdä, jos niiden jälkeen pääsee tekemään jotain itselle mieluista. Yrittämisessähän on pitkälti kyse siitä, että valjastat oman innostuksesi ja taipumuksesi liiketoiminnaksi. Monesti pohjana on oma osaaminen ja halu tehdä jotakin omalla tavalla ja hyödyntää omaa intohimoaan. Joku voi tietenkin yrittää pelkästään siitä ilosta, että on tempaissut tuulesta liikeidean, jolla tehdä rahaa. Siinäkin taustalla on kuitenkin into tienata. 

Täytyy myös olla sinnikäs. Harvemmin tuote myy itse itsensä. Aluksi pitää saada rakennettua nimeä ja työntää jalkaa jos minkä oven väliin. On hyvä käydä messuilla ja olla mukana tapahtumissa.

Paikallismedia on kiinnostunut uusista yrityksistä ja tämä kiinnostus kannattaa tietenkin käyttää hyödyksi!  Hyvällä onnella toimittajat rimpauttavat saman tien, kun olet saanut y-tunnuksen. On omissa käsissä, millä tavalla tämän tilaisuuden hyödyntää. On hyvä, jos yrityksen sisäpiirissä on joku, joka tarvittaessa tykkää olla esillä ja kertoa yrityksen tarinaa.

Varaa itsellesi turvaverkko 

Vaikka olisit kuinka sinnikäs ja innostunut, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Olet väsynyt ja koko yrittäminen tuntuu toivottomalta. On ihan varmaa, että se hetki tulee, ja että se menee myös ohi. Jos ei muuten, niin lopettamalla koko homman. Väsyneenä pienikin vastoinkäyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, ja joskus niitä tulee myös isoja. Silloin olo voi tuntua yksinäiseltä ja jonkin sortin turvaverkko tulee tarpeeseen.

kuva: Maaseutuverkosto.

Kaikki elintarvikealan yrittäjät, joita tunnen, ovat rautaisia ammattilaisia jollakin osa-alueella yrityksessään, herkkiä innostumaan ja kovia paiskimaan hommia. Kaikilla on monenlaista osaamista ja monipuolinen työhistoria.

Minusta yrittäjät eivät ole yhteiskunnan sankareita, vaikka sitä sädekehää yllemme joskus halutaankin sovitella. Olemme kuitenkin valmiita ottamaan riskejä, kohtaamaan epävarmuutta ja tekemään töitä jonkin itselle tärkeän eteen – meni sitten syteen tai saveen.

kirjoittaja: Anna-Riikka Lavia, Arctic Ice Cream Factory